Muutama sana muutosta ja to-do list

Karkeasti laskien muuttoon on viikko. Ensi sunnuntaina laukkujen pitäisi olla jo pakattuna ja hommien hoidettuna, sillä lähdetään kämppiksen kanssa maanataina aamulaivalla Tukholmaan. Laiva lähtee aamulla Turun satamasta ja ihan pian laivan lähdettyä me mennään syömään meriaamiaiset. Minä en halua laivalla muuta tehdä kuin köllöttää oman mahani vieressä, datailla ja lukea kirjaa. Meillä on varattuna kiva huone pienestä  hostellista ihan vanhan kaupungin keskeltä. Tiistaina mun lento lähtee klo 21.00 Arlandan kentältä ja kämppis suuntaa iltalaivalla takaisin Suomeen.

Ennen lähtöä ehtii kuitenkin tapahtua vaikka ja vallan mitä! Äiti, Juha ja Kaisa tulevat Turkuun huomenna ja viipyvät pari yötä. Perjantaina on mun läksiäisbileet ja hyvä ystäväni Kirsi tulee Ivalosta asti juhlimaan mun heippoja! Oon ajatellut viettää viimeisen viikon leppoisissa merkeissä ja nähdä paljon kavereita. Ja luovuttaa verta, kun kerran puoli vuotta malaria-alueelta poistumisesta ehtii umpeutua keskiviikkona! 

Aika ei todellakaan käy tylsäksi, sillä lähtöpuuhaakin on vielä! Mun pitää:

- Siivota ja järjestää omat tavarani ja huone

- Käydä kameraliikkeessä ja ostaa akku GoProhon.

- Tehdä jokin päätös sen suhteen, että mikä on paras tapa ottaa varmuuskopiot valokuvista

- Käydä apteekissa. Reseptilääkkeiden lisäksi kaikkea tärkeää hankittava!

- Liittymäasioiden hoitaminen.

- Työpaikan lotto!

- Kalenteri vuodelle 2015

- Biisit iPodiin!

Mulla on kummallinen ahdistus. Tuntuu ihan siltä, että kärsisin krapulamorkkista koko kesän juhlimisista, festareista, poikajutuista ja kaikesta siitä mitä olen suuhuni mättänyt. Vituttaa kertyneet kesäkilot, vaikka tiedän että pääsen niistä pian eroon Tansaniassa. On kamalaa olla tässä kropassa, kun oikein tunnen kesäpöhön nahoissani. Endorfiinivarastot on käytetty loppuun viimeistä pisaraa myöten ja voisin lähteä vaikka hiljaisuuden retriittiin olemaan pelkästään itseni kanssa.

Kuuntelen afrobeatbiisejä Spotifysta ja juttelen Yuun kanssa, joka on nykyisin saksalaistunut tansanialainen kaverini johon tutustuin Moshissa vuonna 2011. En voi ymmärtää, että viikon päästä oon matkalla Tansaniaan! Ihan superia! Mun täytyy suunnata energiani reissuhehkutukseen parin hassun kilon murehtimisen sijaan.

Nitarudi Nyumbani

Mistähän tämän kirjoittamisen aloittaisi, kun koko elämä onkin yhtäkkiä hypännyt häränpyllyä sillain hyvällä tavalla? Tämän kirjoituksen otsikko on swahilia ja suomeksi käännettynä se tarkoittaa "minä palaan kotiin". Minä en kuitenkaaa ole lähdössä Pohjois-Pohjanmaalle, vaan minä lähden takaisin Tansaniaan.

Pitkään mietin, että uskallanko ottaa asiaa vielä edes puheeksi blogin puolella, kun olen homman tiimoilta ollut sosiaalisessa mediassa muuten aika hissunkissun. Koska mun on tätä asiaa kuitenkin lähitulevaisuudessa avattava, niin se on varmaan aivan sama tehdä nyt, etenkin kun oon asiaa läpi käynyt jo pomoni kanssa.

Olen siis näillä näkyvin lähdössä Tansaniaan 9 kuukauden mittaiselle työkomennukselle. Tulen asustelemaan talossa, jossa olen Tansanian matkoillani majaa pitänyt ja tekemään kivaa toimistotyötä välillä kyllä paikallisiin työpaikkoihin singahdellen. Kavereistani Hannasta ja Louista tulee myös mun pomoja.

Olen saanut kannustusta kaikilta tahoilta. Mun esimiehen kanssa keskusteltiin virkavapaasta ja olen jättänyt hakemukset byrokratian rattaisiin. Äiti ja isä kannustavat lähtemään, kämppis on ehdottanut että jättäisin tavarani tänne ja palatessani muuttaisin takaisin ja kaikki mun kaverini ovat reissusta vähintään yhtä mehuissaan kuin minä itse.

Nyt vaan peukut pystyyn, että kaikki tämä toteutuu! Pahasti kuitenkin näyttää siltä, että mun vuodesta on tulossa elämäni huikein!

Random kuvia Tansaniasta, eli puhelimen muistin tyhjennys

Nykyisin kännyköissä on niin paljon tilaa, että valokuvia tulee vain näpsittyä sen kummemmin ajattelematta. Kuvat unohtuvat jonnekin puhelimen muistin syövereihin, kunnes joskus puolen vuoden kuluttua niitä tulee selailtua tylsällä bussimatkalla paikasta A paikkaan B. Minä päätin tyhjentää Iphonen homeiset valokuva-arkistot, koska tallessa oli edelleen joka ikinen epäonnistunut räpsäys puhelimen ostopäivästä alkaen. Nyt kännykkä on noin 1000 valokuvan verran kevyempi. Ilman sen suurempaa syvällistä ajatusta ajattelin heittää tänne joitain kännykkäkuvia reissulta Tansaniaan! 

Vielä joskus

En ennen pitänyt Afrikasta. Ollut oikeastaan edes millään tavalla kiinnostunut. Huvitti vain lähteä vaihtoon. Eurooppa tuntui blissulta, Aasia ei kiinnostanut pätkääkään, Jenkit --> syvältä. Etelä-Amerikka karsiutui, koska en osannut espanjaa. Pitkällisen surffauksen tuloksena löysin TVL:n, otin Hannaan yhteyttä ja sen jälkeen asiat tapahtuivat ikään kuin itsestään (Oikeasti koko vaihtoonlähtöprosessi oli tappaa minut stressiin). Yhtäkkiä olinkin Louin autossa matkalla Moshiin ja juuri niinä hetkinä minä ihastuin Tansaniaan. Eivät kai tällaiset hurahdukset ole mitenkään järjellä selitettävissä - jotkut asiat vain pehmentävät pään ja vievät jalat alta. 

Minun unelmani on se, että pääsisin asustelemaan Moshiin pidemmäksi aikaa. Sitten jos (KUN) sen haaveen toteutan, haluan välillä tehdä pidennettyjä viikonloppuja muihinkin Afrikan maihin. Tähän astiset Tansanian sisäiset lomat ovat olleet viikonlopun mittaisia retkiä sinne tänne ja rantsulomia Sansibarilla. Toki Tansaniassakin on minulla vielä paljon nähtävää; Lukuisia luonnonpuistoja, saaria, Bagamoyo, Lake Natron jne. Reissaamalla edes naapurivaltioihin näkisin, että yltääkö afrikkahulluuteni Tansanian rajojen ulkopuolelle...

Tässä mun tulevaisuuden afrikkakohteita:

1. Etiopia

On kiinnostanut minua siitä asti, kun teinityttönä luin reggaekirjoja. Kirjoissa tuli tietysti aina esille Jamaika ja rastafari-liike, jonka jäljet johtivat Haile Selassieen ja Etiopiaan. Mun tekisi mieli käydä katsastamassa Addis Ababa, joitain vuoristokyliä ja Shashamane, Selassien jamaikalaisille lahjoittama kyläpahanen. Meno-Paluun hinta Darista Addikseen on yllättävän hintava, vaikka lento ylittääkin ainoastaan Kenian. 

2. EA - Johannesburg

Ei ole koskaan yltänyt reissuhaaveideni listalle, mutta koska Fastjet lentää Johannesburgiin halvalla Darista, voisin minäkin käydä katsastamassa miltä tuolla eteläisessä riistovaltiossa oikein näyttää... 

3. Madagaskar

Älli jo vuosien takaa. Muodostunut pakkomielteeksi, enkä oikeastaan edes osaa sanoa, että miksi. Kalliit lennot, mutta varmasti poikkeamisen arvoinen paikka. Vaatii ehkä ranskankielen pänttäämistä.

4. Malawi 

Merja Mähkä kuvaili Malawia pelkin ylistyssanoin. Tansaniassa tutustuin Joeen, joka on ollut Malawissa vapaaehtoistyössä. Joen mielestä Lake Malawi näyttää siltä, kuin sen pohjassa olisi tuhansia ja taas tuhansia timantteja. Sen minä haluan nähdä.

5. Zambia - Victorian putoukset

Fastjest lopetti lentonsa Sansibarille ja avasi reitin Zambiaan. Jos tätä reittiä lennetään kun ensi kerran menen Tansaniaan, aion todellakin käydä katsomassa putoukset. Mulla tosin on pahaenteinen fiilis siitä, ettei uusi lentoreitti paljastukaan jymymenestykseksi, vaan että lennot lopetetaan pian. Täytyy siis kiirehtiä paluun kanssa!

nollywood

Lisää Pieter Hugon taidonnäytteitä. Kuvasarja Nollywoodista. 

"NOLLYWOOD

Nollywood is said to be the third largest film industry in the world, releasing onto the home video market approximately 1 000 movies each year.

Such abundance is possible since films are realized in conditions that would make most of the western independent directors cringe. Movies are produced and marketed in the space of a week: low cost equipment, very basic scripts, actors cast the day of the shooting, “real life” locations. Despite the improvised production process, they continue to fascinate audiences.

In Africa, Nollywood movies are a rare instance of self-representation in the mass media.

The continent has a rich tradition of story-telling that has been expressed abundantly through oral and written fiction, but has never been conveyed through the mass media before.

Movies tell stories that appeal to and reflect the lives of its public: stars are local actors; plots confront the viewer with familiar situations of romance, comedy, witchcraft, bribery, prostitution. The narrative is overdramatic, deprived of happy endings, tragic. The aesthetic is loud, violent, excessive; nothing is said, everything is shouted.

In his travels through West Africa, Hugo has been intrigued by this distinct style in constructing a fictional world where everyday and unreal elements intertwine.

By asking a team of actors and assistants to recreate Nollywood myths and symbols as if they were on movie sets, Hugo initiated the creation of a verisimilar reality.

His vision of the film industry’s interpretation of the world results in a gallery of hallucinatory and unsettling images.

The tableaux of the series depict situations clearly surreal but that could be real on a set; furthermore, they are rooted in the local symbolic imaginary. The boundaries between documentary and fiction become very fluid, and we are left wondering whether our perceptions of the real world are indeed real.

Federica Angelucci"

Katsokaa ja ihastukaa!