Karkeasti laskien muuttoon on viikko. Ensi sunnuntaina laukkujen pitäisi olla jo pakattuna ja hommien hoidettuna, sillä lähdetään kämppiksen kanssa maanataina aamulaivalla Tukholmaan. Laiva lähtee aamulla Turun satamasta ja ihan pian laivan lähdettyä me mennään syömään meriaamiaiset. Minä en halua laivalla muuta tehdä kuin köllöttää oman mahani vieressä, datailla ja lukea kirjaa. Meillä on varattuna kiva huone pienestä hostellista ihan vanhan kaupungin keskeltä. Tiistaina mun lento lähtee klo 21.00 Arlandan kentältä ja kämppis suuntaa iltalaivalla takaisin Suomeen.
Ennen lähtöä ehtii kuitenkin tapahtua vaikka ja vallan mitä! Äiti, Juha ja Kaisa tulevat Turkuun huomenna ja viipyvät pari yötä. Perjantaina on mun läksiäisbileet ja hyvä ystäväni Kirsi tulee Ivalosta asti juhlimaan mun heippoja! Oon ajatellut viettää viimeisen viikon leppoisissa merkeissä ja nähdä paljon kavereita. Ja luovuttaa verta, kun kerran puoli vuotta malaria-alueelta poistumisesta ehtii umpeutua keskiviikkona!
Aika ei todellakaan käy tylsäksi, sillä lähtöpuuhaakin on vielä! Mun pitää:
- Siivota ja järjestää omat tavarani ja huone
- Käydä kameraliikkeessä ja ostaa akku GoProhon.
- Tehdä jokin päätös sen suhteen, että mikä on paras tapa ottaa varmuuskopiot valokuvista
- Käydä apteekissa. Reseptilääkkeiden lisäksi kaikkea tärkeää hankittava!
- Liittymäasioiden hoitaminen.
- Työpaikan lotto!
- Kalenteri vuodelle 2015
- Biisit iPodiin!
Mulla on kummallinen ahdistus. Tuntuu ihan siltä, että kärsisin krapulamorkkista koko kesän juhlimisista, festareista, poikajutuista ja kaikesta siitä mitä olen suuhuni mättänyt. Vituttaa kertyneet kesäkilot, vaikka tiedän että pääsen niistä pian eroon Tansaniassa. On kamalaa olla tässä kropassa, kun oikein tunnen kesäpöhön nahoissani. Endorfiinivarastot on käytetty loppuun viimeistä pisaraa myöten ja voisin lähteä vaikka hiljaisuuden retriittiin olemaan pelkästään itseni kanssa.
Kuuntelen afrobeatbiisejä Spotifysta ja juttelen Yuun kanssa, joka on nykyisin saksalaistunut tansanialainen kaverini johon tutustuin Moshissa vuonna 2011. En voi ymmärtää, että viikon päästä oon matkalla Tansaniaan! Ihan superia! Mun täytyy suunnata energiani reissuhehkutukseen parin hassun kilon murehtimisen sijaan.
Kuuntelen afrobeatbiisejä Spotifysta ja juttelen Yuun kanssa, joka on nykyisin saksalaistunut tansanialainen kaverini johon tutustuin Moshissa vuonna 2011. En voi ymmärtää, että viikon päästä oon matkalla Tansaniaan! Ihan superia! Mun täytyy suunnata energiani reissuhehkutukseen parin hassun kilon murehtimisen sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti