sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kotoutumista ja kemuja

Suomessa. Hyvin menee.

On ollut kaikenmoisia kekkereitä. Viikko saavuttuani mun parhaat ystävät menivät naimisiin ja tuoretta avioparia juhlittiin ystävien ja perheen kesken lämminhenkisissä hääjuhlissa. Eilen oli mun syndet joita juhlittiin samaisen avioparin kanssa suuntaamalla yllätysmatkalle Mikkeliin. <3

Sitten on ollut arkea. Ihanaa, sosiaalista, tavallista elämää. Oon hakenut kirjastokortin ja lainannut läjäpäin hyvää luettavaa. Olen ostanut myös kahden kuukauden liikuntakeskusjäsenyyden. Kävin pumpissa ekaa kertaa torstaina ja kädet menivät niin jumiin, että valvoin pari jumpan jälkeistä yötä kun missään asennossa ei ollut hyvä.

Joka päivä joku soittaa ja pyytää kylään, lenkille tai kaupungille. Siitä on tullut hyvä mieli ja tervetullut olo.

Välillä vituttaakin. Lähinnä iskän kyselyt töistä. Ootko hakenut töitä? Joko on löytynyt töitä? Ootko katsellut töitä muualta kuin Lappeenrannasta? En Ei. En. Miksi ihmiset ovat niin kiinnostuneita toisten työnteosta? Oon ollut täällä kaksi viikkoa, missä vaiheessa olisin kerennyt työllistää itseni. En edes halua päivätyötä, mulle riittää TVL:n hommat. Mistä on lähtenyt ajatus että mun pitäis yhtäkkiä tehdä kahta työtä?

Nyt mulla on aikaa keskittyä siihen mitä oon laiminlyönyt Tansaniassa - omaan hyvinvointiini ja terveyteeni. Oon viimeiset pari vuotta istunut yksin kotona ilman kavereita ja turvaverkkoa ja näiden vuosien aikana oon tajunnu että töiden perässä ei ainakaan kannata muuttaa yhtään mihinkään. Mieluummin ystävien perässä.

Tämä kesä nauretaan, uidaan Saimaassa, ollaan rannalla, kuntoillaan.


























lauantai 26. maaliskuuta 2016

Vapaus!

Työhaastattelun sössittyäni vedin kännit, törmäilin huonekaluihin ja sammuin. Kyttäsin koko viime viikon puhelinta ihan ahdistuneesti, kunnes eilen päätin että jätän puhelimen tästä lähtien kotiin ja lakkaan odottamasta. Taitaa olla virallista, etten mee oman alan hommiin kesäksi.

Ensin soimasin itseäni. Mihin katosi osaava, itsevarma ja sanavalmis minä? Mietin koko suomireissun tarkoitusta ja sitä, että miten onnistuin mokaamaan niin perinpohjaisesti kun kerrankin mulla oli tsäänssit päästä töihin. Pari päivää jaksoin masennella, mutta en onneksi oo sen luontoinen ihminen, että jaksaisin kamalan kauaa velloa negatiivisissa tunnelmissa. Eihän mun suomireissun pointti missään vaiheessa ollut itse työnteko, vaan ystävien ja perheen kanssa hengailu ja nyt mulla on siihen enemmän aikaa.

Kahdeksi ensimmäiseksi kuukaudeksi oon alivuokrannut mun kaverin asunnon ja sen jälkeen oon työttömän lisäksi myös koditon. Ensin harmitti tosi paljon, kun yksi tärkein pointti Suomeen menossa oli kuitenkin olla Lappeenrannassa, mutta ei mua enää harmita. Ystävät ovat sanoneet että "sulla on aina koti mun luona" ja mulla on kerrankin täydellinen vapaus! Se kutkuttelee mahanpohjassa. Oon yhden kesän, luultavasti elämäni viimeisen kerran, ihan vapaa. Mulla on säästöjä ja aikaa, minä pärjään.

Ai niin, sitten aihe, josta aion kirjoittaa ja mainita tämän ainoan kerran. Sunnuntaina mun piti lähteä uima-altaille löllötelemään, mutta sivusilmällä näin itseni peilistä bikineissä ja jäin kotiin. Oon pitkään kärsinyt nykyisestä olomuodostani joka ei oo enää PULLUKKA vaan ihan oikeesti LÄSKI ja yrittänyt löytää kadonnutta motivaatiota painonpudotukseen. Tuona hetkenä se löytyi.

Tein pieniä elämäntapamuutoksia ja suuntana on hyvinvoiva, hoikempi ja nätimpi minä. Nyt oon viikon syönyt säännöllisesti, kevyesti ja terveellisesti ja mulla on tosi mahtava olo. En aio käydä vaakalla enkä mittailla itseäni, vaan  kuunnella kroppaani ja tehdä semmosia ratkaisuja jotka tuntuu hyvältä. En halua tästä tehdä mitään juttua, vaan tehdä tätä ihan itteni kanssa vaan.

Pari viikkoa täällä jäljellä ja oon tosi onnellinen siitä, että mun kämppä jää tänne odottelemaan mua, kun taas palaan syksyllä. On niin etuoikeutettu ja onnellinen olo, kun on saanut rakentaa kotinsa kahteen näin kauniiseen maahan. Ihana Tansania ja ihana Suomi!

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Työnhaun vaikeus

Mulla oli tänään työhaastattelu:

--> kysyttiin vaikeita
--> menin lukkoon
--> sönkötin ja kuulostin vajaaälyiseltä
--> itkin toimistossa kun ahdisti oma sössiminen
--> lähdin töistä aikaisin nuolemaan haavojani ja ostin matkalla kaksi pulloa viiniä
--> odotin toiveikkaana herääväni puhelimensoittoon, jossa sanottaisiin että "olette tulleet valituksi hakemaanne vuosiloman sijaisuuteen"
--> otin päiväunet ja päiväunien jälkeen päätin etten enää stressaa ja kehittelin jo mielessäni suunnitelman siitä, miten mulla työttömänä ja kodittomana on kerrankin mahdollisuus 1. asua iskän varastossa ja maalata meidän talo ja 2. mennä Kursujärvelle meidän mökille eräjortsuilemaan ja keittelemään nokipannukahavia ja 3. olla meidän siirtolapuutarhamökillä ja tehdä pihatöitä
--> nyt oon ihan fine, tapahtui sitten mitä hyvänsä. työthän ne eniten kiinnostaa, mutta en minä myöskään kuole siihen jos mulla on kesän verran aikaa tehdä ihan mitä lystää.
--> Haluaisin silti lastensuojeluun töihin koska lastensuojelu on ainoa sosiaalialan juttu joka kiinnostaa mamutyön lisäksi.

Siinä tämän päivän kuulumiset tiivistetysti. Ei ole paluumuutto aina ruusuilla tanssimista.