sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Ylikieroksilla

Stressaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!
En edes oikein tiedä, että mikä, mutta musta tuntuu että oon jatkuvassa stressitilassa. Koko ajan sellainen olo, että jotain on tekemättä ja rinnassa on pakottava tunne. Kuormitun kaikesta jotenkin entistä herkemmin ja niskat ovat taas alkaneet sen vuoksi jumittaa aiheuttaen jatkuvaa pääkipua. Vähän kuin Tansaniassa olisi. 

Mulla oli alkusyksystä vähän sellainen olo, että mikään ei tunnu missään. Oli vesivahingot, uudet työt ja muutot samaan syssyyn. Varmaan nyt vähän jälkijunassa tulee kaiken tämän aiheuttama tunneryöppy. Oon alkanut kirjoittamaan päiväkirjaa ja käymään fyssarilla, toivottavasti siitä on apua. Jatkuvat pääkivut lisäävät stressiä, kun särkyjen toistuvuudesta kantaa koko ajan huolta. Vaikea selittää. 

Mulla on työn alla tosi monta juttua. Teen kahta työtä, kuljen salilla, yritän saada kämppään huonekalut, säästää rahaa Mongoliaan ja suorittaa lukiota. Kaikkea tätä yhtä aikaa. Hedareiden takia monet jutut ovat jääneet vähän liian huonolle huomiolle ja jumittaneet. Liikunta on tällä hetkellä ainoa asia josta saan hyvää fiilistä, kaikki muu tuntuu vitun paskalta. Nyt oon yrittänyt jotenkin hyväksyä senkin, taas vaihteeksi, että jotkut jutut on musta riippumattomia ja mun pitäis ottaa esim etätöiden suhteen vähän rennompi ote.  

Vaikka en tykkää mun tän hetkisestä työstä (niinku yhtään), niin ainakin mulla on työ. Kasvunpaikka varmaan. Ajatus siitä, että elämän pitäisi aina olla mukavaa ja helppoa, taitaa olla joku ihmisen luoma illuusio. 

Kaikesta huolimatta oon aika onnellinen. Kämpästä on pikkuhiljaa tulossa oikea koti. Remppa on ohi, keittiö takaisin paikallaan. Löysin uuden sympaattisen antiikkiliikkeen. Sohvan saan "lähiaikoina".  

Pitäisi olla lempeämpi itselleen.



sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Tämän päivän juttuja ja ajatuksia:

- En tiiä, että oonko introvertti vai ekstrovertti. Tykkään ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista, mutta jossain vaiheessa aina kuormitun niistä niin että tekee mieli olla yksin esim. kaksi viikkoa. :D 
- Silloin ku oon sosiaalisimmillani, niin yksin olo tuntuu sietämättömältä. Sitte ku on erakkokausi (niinku esim. nyt) nii on ihan kamala ajatus, että pitäis vuorovaikuttaa. Ihan perseestä ja rasittavaa.
- Vaikka Lappeenranta on <3, niin mulla on koko ajan ikävä Kopsaan.
- Misä vaiheesa teen viimeisen pitkän ulkomaanmatkan ja misä vaiheesa voin hankkia sen vanahan maatilan jostaki?  
- Parasta mitä tiiän on se, ku savusauna lämpiää ja koko takapiha tuoksuu, sen ku talviaamusin on hiljasta ja pimiää, sen ku vieraat tulee ovelle vaan koputtaan. En niinkään OIKEASTI nauti tästä elämästä pärräävien mopojen ympäröimänä yksiössä, vaikka tiedän että nyt on oltava näin ja tää on kaiken kannalta käytännöllisempää ko yksin josaki omakotitalossa lande
- Tekis mieli toteuttaa muitaki haaveita, niinku kieliopinnot (ruski tai espanja) ja ottaa laulutunteja...
- Boyfriend olis ihan ok, muttei välttämätön.
- Julma Henri naurattaa mua jotenki ko kuuntelen sen haastatteluita, sillä on hauska ja rauhoittava ääni ja hyvät läpät.

tiistai 23. elokuuta 2016

Venäjä - Mongolia - Kiina - Kirgisia - Uzbekistan -Kazakstan

Mulla meinaa homma taas lähteä vähän keulimaan. Suunnitelmat kivasta junamatkasta Venäjän ja Mongolian halki Kiinaan ovat muuttuneet Keski-Aasian turneeksi. Kirgisia ja Kazakstan ja ehkä myös Uzbekistan olis kiva nähdä, vaeltaa ja tehdä jeeppireissuja aroille. Listalla on siis yhteensä 6 maata, jotka haluaisin kiertää 1,5 kuukauden aikana. Tää on ihan erinlainen kuin mikään mun ikinä tekemistä reissuista ja TODELLA toivon että tiukkaa budjettiani seuraamalla saan säästettyä rahat matkaan. Se siis siitä mukavasta ja tavallisesta elämästä jota olin ajatellut eläväni. Kituuttaminen jatkuu samaan malliin.

Evil master plan olisi siis matkustaa karjavaunussa ryssien läpi Mongoliaan. Haluan pysähtyä useammassa kaupungissa, päiväkausia kestävä yhtäjaksoinen junassa makaaminen ei ole se, mitä haluan tehdä. Vähän hämmentävän muotoinen Suomi muuten tässä kartassa. 

Jekaterinburg, Novosibirsk ja Altay-vuoret, Irkutsk, Baikal-järvi ja Ulan Ude ovat tällä hetkellä kiinnostavimmat kaupungit. Ivolginskyssa haluaisin mielenkiinnoista käydä katsomassa Dashi-Dorzho Itigilovin korpsea.































Mongoliaan saatan saada matkaseuraksi yhden kaverini, joka ehkä lentää sinne pariksi viikoksi. Istuttiin yksi ilta alas, juotiin kahvia, katseltiin lentolippuja, luettiin tarinoita mongolialaisista uusnatseista, haaveiltiin maitopontikkakänneistä ja jurttaöistä.


Mongoliasta jatkaisin yksin matkaa ja junailisin itseni Pekingiin. Kiina ei niin innosta, mutta onhan siellä juttuja joita nähdä. Kielletty kaupunki, Taivaallisen rauhan aukio, Kesäpalatsi ja Kiinan muuri jne. Mun tansanialainen kaverini ramppaa siellä muutaman kerran vuodessa hieromassa bisneksiä ja osaa varmasti kertoa parhaat vinkit halpaan majoituseen ja kenties jopa heittää mulle joitain kiinassa asuvia tansanialaiskontakteja. :D 

Kiinasta jatkaisin kenties sitten lentäen Kirgisiaan, jossa olen jo valmistautunut tulevani ryöstetyksi huijaripoliisien toimesta heh lol. Ensin olin ajatellut vain meneväni tuosta noin vain junalla Kiinan halki, mutta se taitaa kaatua omaan mahdottomuuteensa. Kirgisiassa meno olis varmaan jotain aavikkotykittelyä.






Kirgisiasta Uzbekistaniin ajattelin yrittää hämärien rajamuodollisuuksienkin uhalla matkustaa bussilla. Uzbekistanissa kiehtoo arkkitehtuuri ja Samarkand, joka muistuttaa Alladinista. 



Kazakstan mua ei nyt ihan hulluna edes kiinnosta, mutta sieltä taitaa päästä helpoiten Suomeen, joten käydään nyt sielläkin.

Ei muuta kuin Silkkitielle!