perjantai 29. elokuuta 2014

… and I survived it!

Tänään oli mun eka kokonainen työpäivä! Homma tökkii vielä hieman, sillä hitaiden nettiyhteyksien takia meillä on ollut hieman vaikeuksia saada mut systeemiin mukaan. Tämä päivä menikin suurimmaksi osaksi valokuvatessa ja Dropboxia lataillessa.

Raun päiväkodilla oli juhlapäivä! Eräs TVL:n harkkareista oli tänään viimeistä kertaa työharkassa ja halusi muistaa päiväkodin lapsia ostamalla pilautarpeet, limpparia ja karkkia. Minä kävin viemässä päikkärille muutaman lelupussin ja napsimassa kuvia. Nyt mulla on vähän kurkku kipeä. En tiedä sainko jonkin pöpön päiväkodin tahmatassuisilta nuhaneniltä, vai olenko onnistunut saamaan yöaikaan kylmää kun olen nukkunut ilman masaivilttiä. 

Tyypit talolta ovat lähdössä ulos, mutta minä taidan mummoutua ja nauttia hiljaisuudesta. Glacier ja La Liga ovat molemmat ilmeisesti aina vain tyhjempiä ja porukka käy Pub Albertossa, joka on mun mielestä aina ollut aika ankea paikka. Kun on koko kesän vain bailannut menemään, tekee hyvää pysähtyä hetkeksi.






keskiviikko 27. elokuuta 2014

Perillä

Makaan juuri nyt tismalleen samassa sängyssä, jossa makasin aikoinani tammikuussa 2011. Mun tuleva 1HH on hetken aikaa varattu ja jaan perjantaihin asti huoneeni espanjalaisen Ritan kanssa. Ulkoa kantautuu heinäsirkkojen siritystä ja ilmassa haisee palanut. Joku polttaa roskia, tai sitten Babu tekee iltapalaa takapihalla. Olkkarista kuuluu saksan, hollannin, suomen ja espanjan sekaista puheensorinaa. Vuonna 2011 tämä hetki oli täynnä jännitystä, pelkoa ja odotusta. Nyt kaikki tuntuu vain oikealta ja tutulta. Siltä, että tässä mun täytyykin olla.

Matka Tansaniaan tuntui kestävän ikuisuuden. Lentokoneessa ei ollut telkkareita ja jaoin pienen penkkirivini ugandalaisen Samin kanssa. Sam pölähti paikalle viime tingassa hieman viinalle haisevana, mutta paljastui ihan ihanaksi reissututtavuudeksi. Katsottiin mun koneelta Itse Ilkimys 2 Samin kuulokkeilla päät vastakkain könöttäen kuin vanha pariskunta. Sam tarjosi olkapäätään kun nukkuma-asentoa ei meinannut löytyä. Kun heräilin unestani säpsähdellen, kysyi Sam joka kerta, että onko kaikki kunnossa. Etiopian lentokentällä Sam hoiti mut jonon ohi oikeaan paikkaan, piti lähtiissä kädestä ja kuuntelututti Bruno Marsia.

Viisumihakemukset hoituivat rutiinilla ja olin ekojen joukossa ulkona kentältä. Louis oli mua vastassa päheällä mustalla kuutioautollaan. Automatka meni rupatellessa, pää pöhnässä. Talolla Hanna tapasin uuden monikulttuurisen kämppisjoukkioni ja Hanna valaisi hieman mun työnkuvaa, joka silti edelleen on aivan yhtä hämärän peitossa. Huomenna aloitan duunin hieman kevennetysti, sillä Hanna dekuilee aamupäivän ja mä lähden hoitamaan juoksevia asioita. Liittymään täytyy saada puheaikaa ja ostaa sitä sun tätä arkitavaraa. 

Tästä tämä lähtee, elämä täällä. Hampaan kolossa on ruokabanaania ja mun täytyy päästä suihkuun. Moiksu!

tiistai 26. elokuuta 2014

Salam aleikum

Terkkuja Arlandan lentokentältä! Sanottiin puoltoista tuntia sitten itkujen ja halausten sekaiset heipat kämppiksen kanssa Old Town Lodgen edustalla. Tulin lentokentälle taksilla, joka maksoi 390sek. Juna olisi ollut hieman halvempi, mutta halusin raahata itseni ja tavarapaljouden tänne mahdollisimman vaivalloisesti. Liekö olen vanhentunut, kun edullisin vaihtoehto ei enää olekkaan mulle aina se ensisijainen valinta. Ja mistä lähtien MULLA on ollut 35 kg verran matkatavaroita?! :--D 

Lähtöselvitys alkaa tunnin päästä. Vielä näyttää siltä, että koneessa on kivasti tilaa. Arlandan kenttä on selkeä ja kulkeminen helppoa. Tekee mieli röökiä, mahassa on perhosia, itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Mulla on jo nyt ikävä Karoa. Lähtöahdistuksen ja jännityksen lisäksi oon innoissani ja alan pikkuhiljaa tajuamaan, että huomenna oon Kilimanjaron kentällä onnellisena ja poissa alkavan syksyn riepottelun kynsistä. 

Heippa nyt! Tässä vielä pari täysin turhaa kuvaa tästä hetkestä. Apuaaaaa!