sunnuntai 31. elokuuta 2014

Mambo

Muutin eilen 4 hengen huoneesta omaan, söpöön kamariini. Tänään meinasin vahingossa doomata pikkuisen geggon hengiltä, kun luulin sitä isoksi torakaksi. Nyt makaan sängyssäni moskiittoverkon alla ja kuuntelen ulkoa kantautuvaa kanojen kaakatusta. Tansaniassa ei ole koskaan hiljaista. En oikein vieläkään tajua todella olevani ja asuvani täällä – vuosien ja taas vuosien suurin unelmani on oikeasti käynyt toteen!

Oon viettänyt aika paljon aikaa talon ulkopuolella. Tutustuin vuodenvaihteessa Tansaniassa ollessani Silviaan, joka oli Moshissa suorittamassa työharkkaansa. Nyt Silvia on vuokrannut talon Soveton asuinalueelta ja tekee työtä katulapsien kanssa. Eilen Silvia tuli hakemaan mua moottoripyörätaksilla, bodabodalla, ja mua nauratti kun viiletettiin halki öisen kaupungin silmät sikkuralla ja hiukset hulmuten. Bodabodalla kulkeminen on daladalojen ohella Tansanian yleisin keinoa liikkua paikasta toiseen, mutta se ei ole valkoihoiselle kovin suotavaa. Tapaturmat ovat todella yleisiä, vähältäpititilanteita sattuu jatkuvasti ja etenkin valkoihoisten laukkuja saatetaan repiä vauhdissa jolloin kyydistä on helppo tippua.


Täällä järjestettiin eilen vuosittainen häppeninki, Fiesta. Fiesta on iso ulkoilmatapahtuma, jossa esiintyy paljon suurimpia tansanialaisen bongoflavataivaan tähtiä. Fiesta järjestettiin ennen Arushassa, mutta Arusha kielsi tapahtuman järjestämisen väkivaltaisuuksien takia. Moshin puskaradio tiesi kertoa, että Diamond, meitsin idoli, olisi yksi esiintyjistä. Diamondin läsnäolo paljastui kuitenkin vain mainoskikaksi ja nimi oli painettu mainoslappusiin vain yleisön toivossa. Ajettiin ympäri Fiestan alueen ja meininki siellä oli todella turvaton ja ahdistava. Ihmiset tappelivat, repivät toisiaan, kaatuilivat viina- ja tiesmissäpäissään kaduille. Paikalla olevat pari hassua järjestysmiestä kantoivat sekavia ihmisiä pois autojen jaloista. Kaikki tapahtumasta ulos heitetyt ja he joilla ei ollut varaa sisäänpääsymaksuun aiheuttivat valtavia levottomuuksia. Jos meininki on tällainen afrikkalaisessa musiikkitapahtumassa, niin entä sitten kun kansa osoittaa mieltään vaikkapa vaalien aikaan…

Ei mulla muuta. Tällaisia kuvattomia, tylsähköjä päivityksiä tulossa, kunnes netti toimii vähän paremmin. Heippa!

perjantai 29. elokuuta 2014

… and I survived it!

Tänään oli mun eka kokonainen työpäivä! Homma tökkii vielä hieman, sillä hitaiden nettiyhteyksien takia meillä on ollut hieman vaikeuksia saada mut systeemiin mukaan. Tämä päivä menikin suurimmaksi osaksi valokuvatessa ja Dropboxia lataillessa.

Raun päiväkodilla oli juhlapäivä! Eräs TVL:n harkkareista oli tänään viimeistä kertaa työharkassa ja halusi muistaa päiväkodin lapsia ostamalla pilautarpeet, limpparia ja karkkia. Minä kävin viemässä päikkärille muutaman lelupussin ja napsimassa kuvia. Nyt mulla on vähän kurkku kipeä. En tiedä sainko jonkin pöpön päiväkodin tahmatassuisilta nuhaneniltä, vai olenko onnistunut saamaan yöaikaan kylmää kun olen nukkunut ilman masaivilttiä. 

Tyypit talolta ovat lähdössä ulos, mutta minä taidan mummoutua ja nauttia hiljaisuudesta. Glacier ja La Liga ovat molemmat ilmeisesti aina vain tyhjempiä ja porukka käy Pub Albertossa, joka on mun mielestä aina ollut aika ankea paikka. Kun on koko kesän vain bailannut menemään, tekee hyvää pysähtyä hetkeksi.






keskiviikko 27. elokuuta 2014

Perillä

Makaan juuri nyt tismalleen samassa sängyssä, jossa makasin aikoinani tammikuussa 2011. Mun tuleva 1HH on hetken aikaa varattu ja jaan perjantaihin asti huoneeni espanjalaisen Ritan kanssa. Ulkoa kantautuu heinäsirkkojen siritystä ja ilmassa haisee palanut. Joku polttaa roskia, tai sitten Babu tekee iltapalaa takapihalla. Olkkarista kuuluu saksan, hollannin, suomen ja espanjan sekaista puheensorinaa. Vuonna 2011 tämä hetki oli täynnä jännitystä, pelkoa ja odotusta. Nyt kaikki tuntuu vain oikealta ja tutulta. Siltä, että tässä mun täytyykin olla.

Matka Tansaniaan tuntui kestävän ikuisuuden. Lentokoneessa ei ollut telkkareita ja jaoin pienen penkkirivini ugandalaisen Samin kanssa. Sam pölähti paikalle viime tingassa hieman viinalle haisevana, mutta paljastui ihan ihanaksi reissututtavuudeksi. Katsottiin mun koneelta Itse Ilkimys 2 Samin kuulokkeilla päät vastakkain könöttäen kuin vanha pariskunta. Sam tarjosi olkapäätään kun nukkuma-asentoa ei meinannut löytyä. Kun heräilin unestani säpsähdellen, kysyi Sam joka kerta, että onko kaikki kunnossa. Etiopian lentokentällä Sam hoiti mut jonon ohi oikeaan paikkaan, piti lähtiissä kädestä ja kuuntelututti Bruno Marsia.

Viisumihakemukset hoituivat rutiinilla ja olin ekojen joukossa ulkona kentältä. Louis oli mua vastassa päheällä mustalla kuutioautollaan. Automatka meni rupatellessa, pää pöhnässä. Talolla Hanna tapasin uuden monikulttuurisen kämppisjoukkioni ja Hanna valaisi hieman mun työnkuvaa, joka silti edelleen on aivan yhtä hämärän peitossa. Huomenna aloitan duunin hieman kevennetysti, sillä Hanna dekuilee aamupäivän ja mä lähden hoitamaan juoksevia asioita. Liittymään täytyy saada puheaikaa ja ostaa sitä sun tätä arkitavaraa. 

Tästä tämä lähtee, elämä täällä. Hampaan kolossa on ruokabanaania ja mun täytyy päästä suihkuun. Moiksu!