torstai 18. syyskuuta 2014

Grillibileet!

Erittäin räkänokkaiset terveiset! Meidän talolla jyllää jokin tansaniapöpö, joka on nyt päättänyt iskeä hampaansa minuun. Nokka valuu, kuume heijaa 37,5 ja 38,5 asteen väliä ja ääni on välillä hieman kateissa. Pari päivää olen lepäillyt sohvalla ja hörppinyt kuumaa kotikutoista sitruuna-inkivääriteetä, mutta huomenna yritän raahata takamukseni takaisin officeen. 

Viikonloppuna tapahtui vaikka ja vallan mitä! Perjantai oli Oliverin ja Magdalenan viimeinen päivä Moshissa, joten järkättiin läksäribarbequet! Louis grillasi kanaa, possua, kasviksia ja ananasta ja dadat tekivät ison kulhollisen guacamolea. Sen lisäksi paistettiin vaahtokarkkeja nuotiolla ja juotiin hollantilaisten tyyppien tekemiä vesimelonidrinkkejä!

Osa asukeista kömpi nukkumaan jo aikaisin, mutta suurin osa meistä lähti Glacieriin ja La Ligaan jatkamaan iltaa. Toiset hyytyivät hieman aikaisemmin ja lopettelivat baari-iltansa hyvissä ajoin. Me sitkeimmät jatkoimme aina aamu viiteen saakka. 

Mulla on kyllä tosi kivoja kämppiksiä. Vaikka saman katon alla asustelee monenlaisia persoonia eri kulttuureista, niin jollain omituisella tavalla sovitaan kaikki yhteen! Magdan ja Oliverin lähdettyä taloon on muuttanut yksi tyttö Jenkeistä ja tänään saapui uusin suomalaisvahvistuksemme Hulda, joka tuli vain lomailemaan pariksi viikoksi. 

Kolme viikkoa täällä on hurahtanut ihan hetkessä! Suomesta on ikävä… öö, ei niin mitään! Iskän ja äidin kanssa on vaihdettu säännöllisesti kuulumisia netin kautta ja FaceTime on laulanut kun on vaihdettu kuulumisia Sannan ja Karon kanssa. Sen lisäksi Whatsup on paljastunut ihan sairaan käteväksi sovellukseksi, koska se toimii silloinkin, kun muu netti tökkii.







Sunnuntaina matkattiin vapaaehtoistyöntekijöiden ja Cleverin kanssa Marangun kylään tutustumaan kahvinviljelyyn ja vesiputouksiin! Niistä lisää seuraavassa päivityksessä!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Uuteen viikkoon

Ylihuomenna tulee kuluneeksi kaksi viikkoa päivästä, jolloin lentoni Tukholmasta Etiopian kautta tänne laskeutui Kilimanjaron kentälle. Olen viettänyt Tansaniassa yhteensä aikaa likemmäs puoli vuotta, joten kotiutuminen tänne on ollut helppoa. Huomaan, että silmäni ovat jo tottuneet muun muassa Kilimanjaron jylhään kauneuteen ja tietä reunustaviin joulupuihin, joita tänne ekaa kertaa matkustavat tyypit katselevat ihmeissään.

Tansania ei tunnu eksoottiselta Mustan Afrikan maalta, vaan ihan oikealta kodilta, joka tosin on ihan erilainen kuin kotini Suomessa. Välillä joudun asiasta tehden keskittymään mua ympäröiviin asioihin. Askel ei enää ole hidas, eikä katse pysähdy elämää vilisevän kaupungin yksityiskohtiin. Mun ei tarvitse enää ihmetellä näitä asioita, vaan ne ovat jo arkisia. Olen aloittanut sopeutumisprosessin jo kolme vuotta sitten ja siitä saakka on ollut selvää, että täällä minä haluan elämääni elää, joten tänne tupsahtaminen on sujunut kuin itsestään.

Mulla on edelleen hyvä fiilis työstä jota teen. Tykkään pyöritellä papereita, kirjoittaa asiakirjoja ja opetella excelin käyttöä. Kämppikset ovat pääsääntöisesti tosi kivoja ja talolla rento yhteenkuuluvuuden meininki, vaikka 14 ihmisen kimppakämpässä arvot ja asenteet ovat välillä tottakai ristiriidassa. Yllättävän monta ihmistä mahtuu saman katon alle, kun vaan muistetaan keskinäinen kunnioitus ja arvostus ja se, ettei oma tapa elää ja tehdä asioita ole välttämättä se ainoa oikea.

Tänään olin elämäni ensimmäistä kertaa full body massagessa. Talolla käy pyynnöstä hierontoja tekemässä Tracy, joka on Nairobissa kouluttautunut hieroja- ja kynsityyppi. Hieronta kesti tunnin ja maksoi noin 12 euroa. Lihomisen myötä on niin outo olo tässä kehossa, että rentoutumisen sijaan mä mietin vain, että miltä mun selluliittireidet, löllerömaha ja paksu perse mahtavat näyttää kun ne kiiltävät baby oilista. Sen lisäksi keskitin ajatukseni siihen, että toivottavasti baby oil lähtee lakanoista pesussa ja miten yliopistolistan päivitys on yhä vielä kesken. Oli hankala rentoutua täysin tilanteessa, jossa makaa toisen edessä jalassa vain kalsarit ja tissien peittona pyyhe. Täytyy kokeilla uudestaan, ehkä minä totun moiseen nakuiluun.

Netti on toiminut afrikkalaiseen tapaan aika verkkaisesti ja feispuukkaamisen sijaan mulla on ollut aikaa tehdä kaikkea kehittävää. Oon lukenut kirjoja ja tänään aamulla sain päätökseen ensimmäisen osan triptyykistä Älä Pyyhi Kyyneleitä Paljain Käsin. Kirjan on kirjoittanut tunnettu ruotsalainen koomikko/kirjailija/mediapersoona, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan saa mieleeni. Tarina sijoittuu 80-luvun alun Tukholmaan ja kertoo HIV:n saapumisesta Ruotsiin. Kirja kertoo kirjailijan ystävistä ja perustuu todella tapahtuneisiin asioihin ja ihmiskohtaloihin. Pysäyttävä, hyvä. Toivottavasti saan jostain käsiini kirjan 2. osan.

Mun kämppikseni Suomesta soitti mulle eilen FaceTime-puhelun ja varasi samalla lennot Tansaniaan! Karo tulee kylään kaverinsa Ellun kanssa heti joukuun ekalla viikolla ja viipyy täällä 10 päivää! Mahtavaa! Sansibarille ei ehditä ehdi, sillä vietän siellä uuden vuoden Miukkiksen kanssa. Paljon hauskaa tekemistä on luvassa noin muuten. Ajateltiin tehdä 4 päivän safari Serengetiin, Ngorongoroon ja Tarangirelle, käydä hot springseillä ja sen lisäksi mä vien tytöt Moshin yöelämään bailaamaan!

Ei mitään muuta uutta auringon alla. Mun on hyvä olla täällä. Tässä vielä pari kuvaa meidän tän hetkisestä poppoosta!



sunnuntai 31. elokuuta 2014

Mambo

Muutin eilen 4 hengen huoneesta omaan, söpöön kamariini. Tänään meinasin vahingossa doomata pikkuisen geggon hengiltä, kun luulin sitä isoksi torakaksi. Nyt makaan sängyssäni moskiittoverkon alla ja kuuntelen ulkoa kantautuvaa kanojen kaakatusta. Tansaniassa ei ole koskaan hiljaista. En oikein vieläkään tajua todella olevani ja asuvani täällä – vuosien ja taas vuosien suurin unelmani on oikeasti käynyt toteen!

Oon viettänyt aika paljon aikaa talon ulkopuolella. Tutustuin vuodenvaihteessa Tansaniassa ollessani Silviaan, joka oli Moshissa suorittamassa työharkkaansa. Nyt Silvia on vuokrannut talon Soveton asuinalueelta ja tekee työtä katulapsien kanssa. Eilen Silvia tuli hakemaan mua moottoripyörätaksilla, bodabodalla, ja mua nauratti kun viiletettiin halki öisen kaupungin silmät sikkuralla ja hiukset hulmuten. Bodabodalla kulkeminen on daladalojen ohella Tansanian yleisin keinoa liikkua paikasta toiseen, mutta se ei ole valkoihoiselle kovin suotavaa. Tapaturmat ovat todella yleisiä, vähältäpititilanteita sattuu jatkuvasti ja etenkin valkoihoisten laukkuja saatetaan repiä vauhdissa jolloin kyydistä on helppo tippua.


Täällä järjestettiin eilen vuosittainen häppeninki, Fiesta. Fiesta on iso ulkoilmatapahtuma, jossa esiintyy paljon suurimpia tansanialaisen bongoflavataivaan tähtiä. Fiesta järjestettiin ennen Arushassa, mutta Arusha kielsi tapahtuman järjestämisen väkivaltaisuuksien takia. Moshin puskaradio tiesi kertoa, että Diamond, meitsin idoli, olisi yksi esiintyjistä. Diamondin läsnäolo paljastui kuitenkin vain mainoskikaksi ja nimi oli painettu mainoslappusiin vain yleisön toivossa. Ajettiin ympäri Fiestan alueen ja meininki siellä oli todella turvaton ja ahdistava. Ihmiset tappelivat, repivät toisiaan, kaatuilivat viina- ja tiesmissäpäissään kaduille. Paikalla olevat pari hassua järjestysmiestä kantoivat sekavia ihmisiä pois autojen jaloista. Kaikki tapahtumasta ulos heitetyt ja he joilla ei ollut varaa sisäänpääsymaksuun aiheuttivat valtavia levottomuuksia. Jos meininki on tällainen afrikkalaisessa musiikkitapahtumassa, niin entä sitten kun kansa osoittaa mieltään vaikkapa vaalien aikaan…

Ei mulla muuta. Tällaisia kuvattomia, tylsähköjä päivityksiä tulossa, kunnes netti toimii vähän paremmin. Heippa!