keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

#hemmahosjenni

Jostain se on aloitettava. SE OMA ELÄMÄ. Simo kävi kylässä ja sanoi, että "Mjoo, näyttää siltä että kaikki apu on tarpeen". Paluumuuttajan elämä on kyllä ihan oikeasti yllättänyt vaikeudellaan. 

Kaikista eniten olen yllättynyt siitä, miten musta on tullut niin surkea rahankäyttäjä. Oon aina käyttänyt ruokaan kohtuuttoman paljon rahaa, valinnut yleensä tuoteet laadun enkä hinnan perusteella. Nyt on ollut pakko ostaa halppisvaihtoehtoja ja jättää osa jutuista kokonaan pois. Köyhällä ei ole vara syödä terveellisesti, joten makaronilinjalla mennään.

Sain siis avaimet mun kämppään torstaina. Rullasin tänne bussilla mukanani matkalaukullinen vaatteita ja jäin papereiden allekirjoittamisen jälkeen vähäksi aikaa istumaan mun sähköttömän asunnon ainoan huoneen puulattialle.

Käytän lautasena tyhjää jauhelihapakettia, keitän makaronit salaattikulhossa ja nukun vierashetekalla. Eilen sain telkkarin ja pienen lipaston köyhäinavustuksena Kiralta ja Jukalta, TV-alusta on semidyykattu. Mulla ei oo yhden yhtä kahvikuppia, joten juon pannukahvia juomalaseista. Luulin oikeesti, että elämä Tansaniassa oli alkeellista. :D

Kämpässä haisee mummo, naapureina on juoppoja, prostituoituja ja hulluja, ulko-ovi on niin väljä että nään siitä läpi käytävään. Mutta mulla on ne mun puulattiat, ne leveät ikkunalaudat ja nuo ihanat kaapistot. Ja mulla on koko ajan semmoinen olo, että oon kotona, vaikka patja särkee selkää ja mun tyyny on nyrkin kokoinen.



tiistai 5. heinäkuuta 2016

Koti

Soittelin tuossa juuri mun vuokraemännän kanssa ja kyselin sopparin allekirjoittamisesta ja mahdollisesta muuttopäivästä. Mun on kuulemma mahdollista päästä asuntoon jo 22.7, eli just sopivasti HC-festien aikaan! ^________^

Mulla kävi kyllä asunnon kanssa niin mielettömän hyvä tuuri. Oon katellu asuntoja hissukseen netistä, mutta tarjolla on ollut aika surkeita itsemurhayksiöitä. Juhannuksena tuli puhe mun asunnontarpeesta ja yksi mökkivieraista kertoi, että hänen tuttavansa etsii vuokralaista keskustassa sijaitsevaan yksiöönsä. Haukkana syöksyin asuntonäyttöön heti Juhannuksen jälkeen.

Mun tulevassa kodissani on 30 neliötä ja se sijaitsee yhdessä Lappeenrannan ensimmäisistä kerrostaloista. Asunnossa on kivaa 50-luvun tunnelmaa. Tykkään pohjaratkaisusta, kun siinä ei ole mitään kulahtanutta alkoviratkaisua eikä käytävämallista eteistä.

Kämpässä on tosi pieni eteinen ja yhtä pieni keittiö. Säilytysratkaisut tulevat siis vaatimaan hieman luovuutta. :D Oon pohtinut keittiön kaapinovien irroittamista, vaaterekkejä, siivouskaappien muuttamista vaatekaapeiksi jne. Onneksi on sentään iso vaatehuone. 


Sitten siivouksesta.

Siivous on aina ollut mulle hieman ongelmallista. Tansania ei tehnyt hyvää mulle myöskään tällä saralla, sillä kaihoisasti muistelen ihanaa dadaani, joka siivosi ja puunasi mun kämppää sellaisella rakkaudella, jota en oo koskaan pystynyt itse kotiani kohtaan osoittamaan. 

Mun ongelma on se, että rakastan siistiä kotia, mutta inhoan kotitöitä. Mua ahdistaa tiskaamattomat astiat, mutta tiskaaminen melkein yhtä paljon. En tykkää pölypalloista nurkissa, mutten myöskään imuroinnista. On ihanaa, kun vaatteet ovat järjestyksessä kaapissa, mutta ne on niin helppo heittää vain lattialle...

Inhoan myös kaikkia siivousvälineitä:
  • Imuria joka rymisee, jonka pyörät eivät toimi, jonka suuttimeen jää aina joku muovilipare jumittamaan ja pitämään kamalaa lärinää ja joka aina jää jumiin johonkin nojatuolin jalkaan.
  • Siivousämpäreitä joiden pohjalle kuivuu ärsyttävä pölykerros
  • Moppia joka vaan siirtelee likaa paikasta toiseen, eikä koskaan ime sitä. 
  • Luutuja jotka unohtuvat myttyrään ja alkavat haisemaan


Olen siis yrittänyt etsiä epätoivoisia ratkaisuja siihen, kuinka oppisin sisäsiistiksi. Oon esim etsinyt Pinterestistä siivouslistoja, joissa on lueteltuna mitä pitää tehdä milloinkin. Ehkä sellaista listaa olis hyvä seurata. Voin vaikka myös palkita itseni salmiakilla, jos suoriudun hyvin kotitöistä. :D Oon myös päättänyt, että ällöä haisuli-imuria mun kämppään ei tule, vaan haluan sellaisen söpön ja pikkuisen ladattavan, pölypussittoman, aina-valmiin töröttäjän. 

Ehkä mää kerran kuussa palkkaan jonku ärsyttävän reippaan 4H-kerholaisen tekemään suursiiivouksen. 

Mun pää on jo täynnä sisustushaaveita...

... Sillä en oo saanut laittaa omaa kotia pitkään aikaan. 

Mun kaikki aikaisemmat asunnot on olleet (ihanaa Tansanian asuntoa lukuunottamatta) nimenomaan kämppiä, eivät koteja. Sisustus on koostunut lähinnä sukulaisten vanhoista kierrätyshuonekaluista, eripari astioista, halvoista lusikoista, öklöpöklö verhoista ja surkeista valaisimista. Turun asunnossa ei ollut mitään mun näköistä, vaan koko kimppakämppä oli todella mauton JYSK.

Ens viikolla meen Raaheen, jossa mun tavarani ovat. Laitan tavaroita reippaalla kädellä kirppikselle, sillä en halua enää kantaa mukanani asioita, jotka oon kokenut painolastina siitä asti, kun muutin Raahesta. Mulla on paljon tosi kauniita esineitä ja asioita, mutta jonkinlaista harmoniaa, VALOA ja selkeyttä haluan sen tavaranpaljouden keskelle. 

Oon mehustellut Pinterestiä ja katsellut sieltä kuvia, joista tykkään


Talja, lattiatyynyjä, matkalaukkuja, verhoja, viherkasveha... Pusi pusi

Kivoja seinäkankaita ja lamppuja 
Ajatuksi tilanjakamiseen, muuten liian bliisut värit

Istumatyynyjä ja itämaisia mattoja, joskin hieman liian tunkkaisissa meiningeissä

Ihanasti eroteltu nukkumatila <3
Tauluja ja karttoja

Helmiverhot, vanhoja peilejä ja taas paljon vihrerkasveja
Sipalekori ja viherkasveja

Kanaverkkoa ja kaapelilamppu
Jos keittiö käy pieneksi
Talja, lamput ja söpöt hyllyt

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Suomifinlandii

Hello, its me.

Oon aloittanut aika monta kirjoitusta tänne ja heittänyt yhtä monta kirjoitusta roskakoriin. Älyttömän hankalaa, kun on tapahtunut niin paljon, mutta sitten ei kuitenkaan mitään. Oon ollut Lappeenrannassa kolme kuukautta poistumatta sieltä kertaakaan ja vaan nauttinut siitä, että kaverit soittelee ja reeni kulkee. Oon välillä pohtinut tämän blogin kohtaloakin. Viedäkö sitä johonkin suuntaan, vai aloittaako ihan uusi. Tällaisenaan tämä tökkii.

Paluumuutosta sen verran, että se on kaikessa ihanuudessaan ollut vaikeaa, ahdistavaa ja hirveää. STRESSAAVAA. Pitää saada töitä, että voi hankkia kämpän, että voi saada töitä.

Ajattelin, että mun CV on vahva ja sillä pääsee heittäen töihin. No ei pääse. Yhdessäkin työhaastattelussa kysyttiin, että "miten ajattelet pärjääväsi työelämässä, kun lastensuojelun työkenttä on niin kovin muuttunut 1,5 vuoden aikana?". Lastensuojeluhan ei ole muuttunut tippaakaan - kunhan vain piti päästä jallittamaan onnetonta Afrikan kävijää. Onneksi löytyi taho, joka arvostaa kansainvälistä työkokemusta ja sain osa-aikaista työtä muuan koulusta. Pääsin koulunkäyntiavustaksi valmistavaan opetukseen, jossa siis olen opettajan työparina opettamassa Suomen kieltä pakolaisille. Työ on osa-aikaista, joten aikaa jää harrastella ja elää elämää. Oon aika taipuvainen tekemään työstä koko sisällön elämälleni, nyt niin ei ehkä käy kun työtunteja on niin vähän.

Kämppää en viitsinyt edes etsiä ennen työpaikan varmistumista. Juhannuksena tuli mun asunnonhaku puheeksi ja kaverin pikkuveli tiesi tyypin, jonka yksiö Lappeenrannan keskustassa on vuokralla. Kävin katsomassa asuntoa alkuviikosta ja se on ihana. Kohtuullinen vuokra, puulattiat, ikkunalaudat, keskeinen sijainti, mun kuntosalille 20 metriä, bussipysäkille toinen samanmoinen, vaatehuone ja pieni keittiö. Kämppä on rakennettu 50-luvulla ja se on tosi ihQ. Boheemit kalliovibat, eikä oo missään Lappeenrannan kämäisessä lähiössä. Oon asunnosta tosi onnellinen.

Ilosaarirockin peruin. Peruin samalla 20 vuotta kestäneen ystävyyssuhteen mun Ilosaarirock-kaverin kanssa. Tämä ihminen otti asiakseen aiheuttaa sellaista sotkua rakastumisen ja ihastumisen nimissä, että mun on hyvin vaikea enää kuvitella että meidän pilalle mennyt ystävyys voisi tästä enää mitenkään eheytyä. Ajattelin ensin, että olisin tästä päätöksestä jotenkin hajalla, mutta jostain syystä ei tunnu missään.

No muuten elämä on ollut tiivistetysti bodypumppia, pontikkaa, juhannusta, tiivistyneitä ystävyyssuhteita, ihastumisia, hieman Helsinkiä, hyvää ruokaa, laihtumista, koiria, kissoja, kesää, panimoa, berliinin munkkia ja sen sellaista. Roppakaupalla iloa.

Suomi on niin rakas ja kaunis ja mulla on Lappeenrannassa niin hyvä olla.