torstai 1. joulukuuta 2016

Home is where the fuckers aint

Hieman jo jännittää. On 1.12 ja oikeastaan mun pitäisi saada mun asunnon avaimet käteen jo tänään. Mun vuokranantaja on todella sympaattinen professori Jyväskylästä ja mulle tuli heti sellainen olo, että tulen varmasti viihtymään uudessa kodissani vallan hyvin.

Vakuutusmuutokset tehty, osoitteenmuutos tehty, vuokrat maksettu sekä nykyiseen että entiseen kämppään ja muuttoauto vuokrattu Raision Ikeasta kolmeksi päiväksi. Vuokraisäntä kovasti remppaa asuntoa ja keittiökin oli pari päivää sitten saaduissa kuvissa jo aika valmiin näköinen.

Kun teimme vuokrasopimuksen pari viikkoa sitten, oli keittiöstä juuri riisuttu vanhoista kaapeistaan ja alkuperäiset 1920-luvun pinnat esillä. Vanhaa tapettia, hormi ja hällän paikka. Voi kun joskus vielä pääsisi remontoimaan ihan omaa asuntoa. Ja voi kun osaisi. Onneksi mun vuokranantajalla on silmää ja kunnioitusta vanhaa kohtaan, mun uusi keittiö näyttääkin siis ihan kivalta.

Ensi viikolla siis alkaakin sitten sisustaminen. Salmisella on 900 euroa humputtelurahaa, joten let the wild mööpleeraus begin!

Tässä pari vuokranantajan lähettämää kuvaa remonttikaaoksesta. Valtava potentiaali kodikkaaksi bitch caveksi löytyy. Asunnolla on hauska historiakin... Viimeisimpänä sinne on kaupungin teatteri majoittanut vierailevia esiintyjiä. Aika boheemia!





perjantai 18. marraskuuta 2016

Onnea on:


- Ystävän kanssa kimppakämppäily
- Huominen vuokrasopimuksen allekirjoittaminen
- Toinen ystävä jonka "vintille ei mahdu enää Artekin kalusteet, joten tuodaan ne Jenni sulle lainaan"
- Työ jota rakastan ja jossa oon hyvä ja hyvä työnantaja
- Hanko Sushi ja Wolt
- Puuhellanssa tulien polttaminen
- Turun kahvilat
- Laadukkaiden juustojen ja leipien ja lihojen ja kalojen ostaminen Stockan herkusta
- Stressilevelin puolittuminen
- Delhi Darbar
- Turun kauppahallin lihaliike 
- Kaiken kaikkiaan niin kaunis Turku

tiistai 15. marraskuuta 2016

Turku

Torstaina sain kesken työpäivän puhelun soiton mun entisen työpaikkani henkilöstöpäälliköltä, joka kysyi että "Millä riskillä ja milloin pääsisit lähtemään Turkuun?" Muutama sananen vaihdettiin, käytiin lyhyt keskustelu ja lupasin miettiä yön yli. Vedin kengät jalkaan ja tarvoin lumisateessa koulun ulkopuolelle soittamaan paniikkipuhelua äidille. "No totta vitussa menet!" sanoi äiti, joten otin paikan vastaan ja irtisanouduin Lappeenrannan työstäni.

Epäuskon ja onnen sekaisissa tunnelmissa leijuin kämpille. Karoliina tuli yökylään, käytiin hampparilla ja pohdiskeltiin elämän kummallisuutta. Miten kaikki sitten meni kuitenkin niin, että Karo jää itään ja minä lähden länteen.

Monen mutkan jälkeen saavuin Turkuun eilen aamulla. Eihän tämä kodilta tunnu, mutta varmaan pikkuhiljaa sellaiseksi muuttuu. Lappeenranta on ihana, mutta pienet piirit ja kähinät ahdistaa. Täällä saan tehdä työtä jota rakastan ja mulla on täällä paljon kavereita. Vaikka lähdin Lappeenrantaan sillä mentaliteetilla että siellä asun ja elämäni sinne rakennan, niin ilman oikeita töitä ja aikuisen ihmisen tuloja se on kovin hankalaa.

Kannatti repäistä. Nyt mulla on työ, joka toivottavasti jatkuu myös ensi vuonna ja perjantaina menen allekirjoittamaan vuokrasopimuksen. Tällä hetkellä mulla on soppari vuoden loppuun, mutta voin kuulemma olla huoletta - töitä riittää. On ollut kiva kun entiset työkaverit on tulleet morjestamaan ja toivottaneet tervetulleeksi. Kaverit halunneet nähdä ja VIISI ihmistä tarjonnut yösijaa täksi mun kodittomuuteni ajaksi.

Oon taas oikeastaan aika nollapisteessä elämäni kanssa, mutta tällä kertaa tuntuu että tässä hommassa on jotain järkeäkin. Elämä = sydän sydän sydän.