tiistai 23. elokuuta 2016

Venäjä - Mongolia - Kiina - Kirgisia - Uzbekistan -Kazakstan

Mulla meinaa homma taas lähteä vähän keulimaan. Suunnitelmat kivasta junamatkasta Venäjän ja Mongolian halki Kiinaan ovat muuttuneet Keski-Aasian turneeksi. Kirgisia ja Kazakstan ja ehkä myös Uzbekistan olis kiva nähdä, vaeltaa ja tehdä jeeppireissuja aroille. Listalla on siis yhteensä 6 maata, jotka haluaisin kiertää 1,5 kuukauden aikana. Tää on ihan erinlainen kuin mikään mun ikinä tekemistä reissuista ja TODELLA toivon että tiukkaa budjettiani seuraamalla saan säästettyä rahat matkaan. Se siis siitä mukavasta ja tavallisesta elämästä jota olin ajatellut eläväni. Kituuttaminen jatkuu samaan malliin.

Evil master plan olisi siis matkustaa karjavaunussa ryssien läpi Mongoliaan. Haluan pysähtyä useammassa kaupungissa, päiväkausia kestävä yhtäjaksoinen junassa makaaminen ei ole se, mitä haluan tehdä. Vähän hämmentävän muotoinen Suomi muuten tässä kartassa. 

Jekaterinburg, Novosibirsk ja Altay-vuoret, Irkutsk, Baikal-järvi ja Ulan Ude ovat tällä hetkellä kiinnostavimmat kaupungit. Ivolginskyssa haluaisin mielenkiinnoista käydä katsomassa Dashi-Dorzho Itigilovin korpsea.































Mongoliaan saatan saada matkaseuraksi yhden kaverini, joka ehkä lentää sinne pariksi viikoksi. Istuttiin yksi ilta alas, juotiin kahvia, katseltiin lentolippuja, luettiin tarinoita mongolialaisista uusnatseista, haaveiltiin maitopontikkakänneistä ja jurttaöistä.


Mongoliasta jatkaisin yksin matkaa ja junailisin itseni Pekingiin. Kiina ei niin innosta, mutta onhan siellä juttuja joita nähdä. Kielletty kaupunki, Taivaallisen rauhan aukio, Kesäpalatsi ja Kiinan muuri jne. Mun tansanialainen kaverini ramppaa siellä muutaman kerran vuodessa hieromassa bisneksiä ja osaa varmasti kertoa parhaat vinkit halpaan majoituseen ja kenties jopa heittää mulle joitain kiinassa asuvia tansanialaiskontakteja. :D 

Kiinasta jatkaisin kenties sitten lentäen Kirgisiaan, jossa olen jo valmistautunut tulevani ryöstetyksi huijaripoliisien toimesta heh lol. Ensin olin ajatellut vain meneväni tuosta noin vain junalla Kiinan halki, mutta se taitaa kaatua omaan mahdottomuuteensa. Kirgisiassa meno olis varmaan jotain aavikkotykittelyä.






Kirgisiasta Uzbekistaniin ajattelin yrittää hämärien rajamuodollisuuksienkin uhalla matkustaa bussilla. Uzbekistanissa kiehtoo arkkitehtuuri ja Samarkand, joka muistuttaa Alladinista. 



Kazakstan mua ei nyt ihan hulluna edes kiinnosta, mutta sieltä taitaa päästä helpoiten Suomeen, joten käydään nyt sielläkin.

Ei muuta kuin Silkkitielle!

torstai 18. elokuuta 2016

Äksidentti

No niin elikkäs. Tuossa männäviikolla tiskasin niin, että vesi valui rakenteita myöten alakerran deekujen katosta läpi.

:DDDDDDDDDDDDD

Nyt asun suojamuovitetussa kämpässä vetoketjun takana. Tänään astioita vessan lavuaarissa tiskatessani ja ruokaa eteisessä laittaessani mietin, että en olisi ikinä uskonut Suomessa asuvani alkeellisemmissa olosuhteissa kuin Tansaniassa. Ei ole hetkeäkään vituttanut. Ainoastaan naurattanut. Tätä varten otetaan kotivakuutukset ja tätä on elämä.








































Elämä on kaikinpuolin tosi easy going - tasaisen mukavaa. Aloitin työt valmistavassa opetuksessa koulunkäynnin ohjaajana. Tykkään, vaikka joka päivä tunnen olevani ylikoulutettu. Päivät ovat lyhyitä ja kuluvat nopeasti, lapset ihania, työporukka mukava.

Sitten tästä tämän viikkoisesta valaistumisesta. Heräsin siihen tunteeseen, että olen EHJÄ. Joo. Vastenmielinen sana, mutta enää ei tunnu siltä että olen kohta Kupittaalla lepäämässä. Kiitos siitä puolen vuoden lomalle ja ystäväjoukolle, jotka ovat säälittävää paluumuuttajaa kannatelleet taakaksi asti.

Palatessa Suomeen vannoin etten enää samalla tavalla matkusta. No, matkustan ihan varmasti. En varmaan samalla volyymillä kuukausittain jossain ravaa, mutta mulla on kunnianhimoinen säästösuunnitelma ensi kesää varten. Haluan junamatkalle Venäjän ja Mongolian halki Kiinaan.

Ihanaa olla taas MEIKÄ.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

#hemmahosjenni

Jostain se on aloitettava. SE OMA ELÄMÄ. Simo kävi kylässä ja sanoi, että "Mjoo, näyttää siltä että kaikki apu on tarpeen". Paluumuuttajan elämä on kyllä ihan oikeasti yllättänyt vaikeudellaan. 

Kaikista eniten olen yllättynyt siitä, miten musta on tullut niin surkea rahankäyttäjä. Oon aina käyttänyt ruokaan kohtuuttoman paljon rahaa, valinnut yleensä tuoteet laadun enkä hinnan perusteella. Nyt on ollut pakko ostaa halppisvaihtoehtoja ja jättää osa jutuista kokonaan pois. Köyhällä ei ole vara syödä terveellisesti, joten makaronilinjalla mennään.

Sain siis avaimet mun kämppään torstaina. Rullasin tänne bussilla mukanani matkalaukullinen vaatteita ja jäin papereiden allekirjoittamisen jälkeen vähäksi aikaa istumaan mun sähköttömän asunnon ainoan huoneen puulattialle.

Käytän lautasena tyhjää jauhelihapakettia, keitän makaronit salaattikulhossa ja nukun vierashetekalla. Eilen sain telkkarin ja pienen lipaston köyhäinavustuksena Kiralta ja Jukalta, TV-alusta on semidyykattu. Mulla ei oo yhden yhtä kahvikuppia, joten juon pannukahvia juomalaseista. Luulin oikeesti, että elämä Tansaniassa oli alkeellista. :D

Kämpässä haisee mummo, naapureina on juoppoja, prostituoituja ja hulluja, ulko-ovi on niin väljä että nään siitä läpi käytävään. Mutta mulla on ne mun puulattiat, ne leveät ikkunalaudat ja nuo ihanat kaapistot. Ja mulla on koko ajan semmoinen olo, että oon kotona, vaikka patja särkee selkää ja mun tyyny on nyrkin kokoinen.