lauantai 23. toukokuuta 2015

Hemma hos Jenni

Yläasteen ruotsinkirjassa oli kappale Hemma hos Stefan. Se tulee aina mieleen sanasta hemma. Nyt mulla on täällä oma hemma, josta tykkään ihan kamalasti. Mun oma happy place. Oon asunut itsekseni nyt puoltoista kuukautta ja haluan vähän kertoa, että minkälaista touhua tämä oikeastaan onkaan!

Tansaniassa yksin asuminen ei ole swahilinkielen taidottomalle valkohoiselle ihan niin yksinkertaista kuin Suomessa. Ilman mun tansanialaisia kavereita ja Louista mulla ei edes olisi omaa kämppää ja jos olisin jotenkin onnistunut sen hommaamaan, niin eläisin luultavasti ilman kalusteita, sähköjä ja vettä. Mää tarvin täällä kaikkeen apua, mieluiten apua tansanialaiselta mieheltä jolla on suhteita sinne tänne. Siks Louis on ollut iso apu ja oon aina saanut pikaista jeesiä milloin mihinkin. Mun on vaikea välillä hyväksyä oma avuttomuuteni, se etten osakkaan aukasta tukkeutunutta vessanpönttöä tai etten saa porattua taulukoukkuja seinään itse. Suomessa osaan, mutta täällä kaikki toimii eri tavalla.

On myös yllättävän hankalaa sopeuttaa tällainen ysistä viiteen työaikataulu arkielämän kanssa, kun kadulla ei oo enää hyvä liikkua illan pimetessä ja yritän kuitenkin välttää taksilla kulkemista töistä kotiin kun se on niin kallista.

Ihan ensiksi oon oppinut sen, että Suomessa eläminen on helppoa. Kun janottaa, voit juoda vettä hanasta. Suihkusta vesi tulee sopivalla paineella, veden lämpötilaa voi säädellä, vessanpönttö huuhtelee vähintään kahdella huuhtelulla isoimmatkin kikkareet alas ja sähköt ovat katki vain ukonilmalla tai myrskyllä. 

Tässäpä muutamia arjen haasteita ja eroavaisuuksia:

Vesi

Täällä hanavesi on sellaisenaan juomakelvotonta. Moshissa vesi on suhteellisen puhdasta, onhan suuri osa kaupungin vedestäkin lähtöisin Kilimanjarolta. Suurin ongelma on kai Moshin vesiputkisto, joka lienee aika törkyisessä tilassa. Täällä mun on muistettava keittää juomavesi kerran, pari vedenkeittimellä ennenkuin pullotan sen ja laitan jääkaappiin. Yritän muistaa keittää hanaveden illalla, jotta voin laittaa sen aamulla jäähtymään. Unohdan aina ja kohtaan saman ongelman töistä palatessa. Ei juomakelpoista vettä. Janottaa. Mitä mää teen. Kurkkua kuivaa. Oon alkanu lipittään mehua, koska sitä muistan ostaa kaupasta. Hostellilla asuessani olin niin lellitty, että dadat keittivät veden päivittäin.

Mun on pumpattava vettä katolla olevaan säiliöön säännöllisesti. Pumppu on onneksi sähkökäyttöinen. Pumppu päälle ja sitten kun se pitää kummallista ääntä, niin voin alkaa lorottelemaan tiskivettä ja mennä suihkuun. Tässäkin on opettelemista. Joskus unohdan pumpata ja huomaan sähkökatkon aikaan että jaa, ei ole vettä tankissa. 

Sähköt

Sähkökatkoksia on vaihtelevasti, eikä mulla oo generaattoria. Yleensä sähkökatkot kestävät tunnista pariin. Sähkökatkoja on viikoittain ja joskus on pitkiä aikoja että sähköt menevät poikki joka päivä. Jossain vaiheessa sähköt katkesivat aina noin klo 19.30 ja mää oon aika varma että Tanesco katkoi ne säästääkseen. Täällä keskustassa sähkökatkot ovat yleensä lyhyempiä kuin hostellilla. Alkuun yritin aina muistaa laittaa sekä läppärin että kännykän power bankin lataukseen illan sähkökatkoja varten, mutta nykyisin en oikein enää jaksa. Sähkökatkojen aikaan poltan paljon kynttilöitä. Datailen jos tietokoneessa on akkua ja nettitikku mukana. 

Mulla ei oo kuukausittain maksettavaa sähkölaskua, vaan mulla on käytössä pre paid-sähkö. Ihan sairaan kätevä systeemi. Sähkö ostetaan kännykän tilillä ja Tanesco lähettää koodin joka näpytellään pistorasiaan kytkettyyn härveliin. Härvelistä näen koko ajan montako yksikköä mulla on sähköä käytössä ja kun sähköt alkaa olemaan vähänä, niin se pitää helvetinmoista piipitystä. Mä käytän sähköä aika vähän, koska sitä tulee itsekkin säännösteltyä ja mittaria kyttäiltyä. Esim. uuniruokien laittaminen on tosi kallista, kun uunin vastukset imaisee virtaa niin paljon. Asioita joita en oo koskaan Suomessa uunissa ruokia haudutellessa ajatellut.

Siivoaminen

Ensinnäkään mä en ole siivonnut sitten vuoden 2012. Turussa asuin siivoushullun Karoliinan kanssa, jolla on jopa oma siivouskävelytyylinsä. Sitten muutin hostelliympäristöön, jossa yritin jotenkin saada edes vaatteet pysymään kaapissa. Sitten muutin tänne ja otin asenteen, että minähän en saatana ketään palkkaa kun en palkkaisi Suomessakaan. Enkä oo palkannut. 

Tansaniassa on pölyistä. Jos kirja on päivän pöydällä, löytyy jo illalla sen päältä iloinen kerros ruskeaa hienon hienoa hiekkapölyä. Mä en tajua mistä se tulee tänne yläkertaankin, koska mulla ei ole edes avonaisia ikkunoita olohuoneessa ja asun sentään toka kerroksessa. Pölyä kuitenkin on ja mun lattia on niin epäkäytännöllisen värinen, että mikään pyyhkiminen ja siivoaminen ei auta. Ostin mopin, mutta se vain levittää likaa. Yleensä siis luutuan lattian konttaamalla tai takapuoli taivasta kohti, selkä vääränä. Heti kun luututtu lattia kuivuu, se on edelleen niin likainen että siihen voi piirrellä sormella. Haluaisin rusehtavat lattialaatat jotka olisi helpompi pitää puhtaana kuin tää perinteinen punainen lattiapinta.

Tiskit on pakko tiskata joka päivä, muuten ne alkavat haisemaan. Ilman lämmintä vettä on välillä vaikea saada puhtaiksi patoja ja kattiloita, mutta mulla on hinkausieni ja kylmälle vedelle sopivaa tiskiainetta. Tiskiharjoja ja juoksevaa pesuainetta täällä ei kannata käyttää, niillä ei puhtaaksi saa mitään.

Eläinystävät

Muurahaiset, pulut, moskiitot... 

Murkut marssivat keittiönpöydälle päättäväisesti katossa olevasta pikkureiästä heti, kun pöydälle jää jotain heidän mielestään syömäkelpoista. Miten ne haistavat sen? Haistaako joku niistä sen ja kutsuu kaverit jotenkin mukaan? Miten niitä muurahaisia yhtäkkiä onkin niin paljon? Yhdessä vaiheessa mulla oli täällä isojakin muurahaisia, tulivat kuulemma sateelta suojaan. Nyt kun on ollut taas hieman kuivempaa, niin niitä ei ole enää näkynyt.

Moskiittoja on eniten mun olkkarissa ja se rasittaa ihan vitusti telkkaria katsoessa. Sama sääski saattaa pistää pistämistään, mutta sitä ei saa tapettua. Sama ongelma on nukkumaanmennessä. Välillä moskiitto jää verkon väärälle puolelle tikittämään piikkinsä kanssa tai jalka lipsahtaa ulos verkon alta nukkuessa, jolloin herään kamalaan kutinaan. Moskiittoverkon alla on kuumaa ja ärsyttävää nukkua.

Pulujen höyheniä löytyy välillä mystisesti mun keittiöstä ja vessasta. En tiiä tulevatko sisälle asti vai leijuvatko ne vain ulkoa sisälle. Nyt olis iskän riistakameralle käyttöä. Vessassa höyheniä on ollut lavuaarissa, joten luulen että pulut käyvät juomassa lavuaarin pohjalle jäänyttä vettä. 

Naapurit

Asun intialaisessa korttelissa, joka vastaa aikuispsykiatrista osastoa. Suurimmat problem makerit on mun alakerran änkyttävät isä ja poika, joilla on kallis maastoauto jota kumpikin hinkuttaa puhtaaksi joka päivä niin kauan, että siinä on jo jotain perverssiä. Mun vuokraisäntä on alakerran naapureiden kanssa sotajalalla, niin ilmeisesti kaikki muutkin naapurit. Kukaan ei halua puhua heille. Yövahti ei enää edes avaa porttia heille ja välillä herään yölliseen riitelyyn. 

Nyt naapureissa on suurta huolta aiheuttanut mun vessan ja kylppärin remppaaminen. Mun vessa on ollut jota kuinkin viisi päivää niin tukossa, ettei sinne voi enää edes kusta lorottaa. Naapurit eivät halunneet päästää korjausmiestä takapihalle katsomaan putkia, vaan kieltäytyivät avaamasta takapihan porttia koska mun vuokraisäntä ei ole asuntoa maalatessaan pessyt heidän terassilleen tippuneita maalitippoja. 

Riitelyn lomassa kävi ilmi sekin, että mulla on käyttöoikeus takapihaan jonka inkkariperhe on ominut itselleen ja sotkenut sen ihan sikin sokin muovijätteellä ja kanistereilla. Vuokraisäntä uhkasi murtautua takapihalle, jotta saadaan mun vessa kuntoon. Kuulin myös jotain huutoa perseraiskauksesta. Tämän jälkeen naapurit marssivat poliisin paikkeille ja vuokraisäntä käski kakata paperin päälle ja heittää jätteet takapihalle. Poliisin toimesta portti saatiin auki ja mun vessaremppa käyntiin. Ensi viikolla joku tämän tien johtava ukkeli tulee selvittelemään naapureiden välisiä väärinkäsityksiä.

Mun yksi naapuri lenkkeilee meidän etupihalla. Joka aamu mummo taapertaa sinnikkäästi ympyrää parkkipaikalla, vaikka tien toisella puolella olisi Moshin kaunein puisto suihkulähteineen kaikkineen. 

Lapset on söpöjä ja pelaavat pesistä parkkiksella ja vilkuttelevat mulle ujosti kun istun parvekkeella.

Kauppiaat

Meidän talolla käy kaikenlaisia kauppiaita. Eniten tykkään maitomiehestä, joka kiikuttaa maitoa naapureille. Haluaisin itsekkin ostaa, mutta jotenkin ujostuttaa enkä mä edes tiedä mihin käyttäisin sitä. Ehkä paneer-juustoon. Yksi mun naapureista laskee aina korin parvekkeelta alas, maitomies pakkaa maidot koriin ja naapuri hiissaa korin ylös. 

Hedelmiä ei tarvitse lähteä hakemaan kaupungilta, sillä naiset kantavat hedelmät ja vihannekset tänne päänsä päällä olevissa koreissa. Välillä ostan ruoat suoraan heiltä, vaikkakin yritän aina sniikata itseni Cleverin mukaan lauantaisin torisostoksille. 

Meidän pihasssa käy myös veitsenteroittajamies polkypyörällään. Pyörään on kiinnitetty laikka joka pyörii polkiessa. Pyörä nostetaan jalustalle, poljetaan ja teroitellaan veitsiä. Tansanialaiset kyllä teroittaa veitset muutenkin melkein ihan mitä vaan apuvälinettä käyttäen. Mun veitset teroitetaan yleensä ikkunalaudan reunalla.

Ruoanlaitto

Mulla on kaasuhella, jossa on kylkiäisinä sähköuuni. Syön lounaan töissä, iltaruoan laitan itse. Usein kutsun kavereita syömään ja musta on ihan hauskaa kokkailla porukalle. Kaasuhella on tosi kiva, kun sen lämpöä pystyy säätelemään niin kätevästi. Kaasutankki on piilossa keittön komerossa. 

Lihaa tai kanaa täällä ei oikein saa suikaloituina, vaan haen yleensä lihakaupasta puolen kilon köntin vaikkapa nautaa. Kanan ostan aina kananrintana. Oon kokannu myös lehmänkieltä ja oppinu perkaamaan lihaa ja tunnistamaan syömäkelposet osat. Mun mielestä se on kivaa ja se on vähän vähentänyt lihansyöntiä, kun sen oman aterian eteen joutuu näkemään vaivaa eikä oo sitä mahdollisuutta että laiskuuksissaan ostais jotakin halpaa marinadimössöä ja paistais pannulla.

Tykkään tosi paljon siitä että mulla on oma keittiö. Mun keittiö on mun lempihuone mun kodissa. Se on kotoisa ja sopivan nuhjuinen. Se rasittaa kun tiskit on tiskattava välittömästi, muuten tulee muurahaisia ja kukkakärpäsiä ja lintuja sisälle. 

Pyykkäys

Nyrkkipyykkiä. Joskus pesen pyykit Louin luona, mutta usein vaan heitän ne aamulla likoamaan ja pesen töistä tullessa. Rasittavaa. Vaatteisiin jää aina pesuainejäämiä eivätkä ne koskaan tule tarpeeksi puhtaaksi. Pyykit kuivaan partsille virittämissäni pyykkinaruissa ja tuttavat vitsailevat, että mun parveke menee ihan intialaisesta. 

Pyykkikone olis ihana. En mää mitenkään nauti siitä että joudun hinkuttamaan hikisiä vaatteita ja likaisia kalsareita kylpyhuoneen lattialla istuen. Toisaalta se on aika terapeuttistakin. Hinkuttaa menemään.

Turvallisuus

Eka päivinä mua jännitti kamalasti nukkua täällä. Skitsoilin siitä, että varmasti ohikulkijat on nähneet että täällä asuu valkoihoinen nainen ihan yksin ja että sillä on varmasti massia ja tietokoneita ja telkkareita pöllittävänä. Eka öinä kuuin muka ääniä mun rappukäytävästäkin. 

Nykyisin otan jo vähän rennommin. Jos rappukäytävässä kolisee yöllä, se on varmaan sitten toinen alakerran naapuri (joka omistaa mun naapuriasunnon joka on tyhjillään) eikä ryöstöjengi. Mun ikkunat on kaikki kalteroitu ja parveke on yöt munalukolla kiinni. Ulko-ovessa on kalterit ja triplalukko. Yleensä lukitsen vaan kalterit ja yhden lukon, jos lähden reissuun niin sitten laitan kaiken säppiin. 

Alue on tosi turvallista, vaikka tästä on Moshin bussiasemalle vaan 500 metriä. Täällä on koko ajan vartija, niin päivällä kuin illallakin. Yöt pihan portti on kiinni ja ulkona räksyttää ärhäkkä, sekarotuinen piski. Lisäksi naapurit valvoo öisin aika myöhään ja tarkkailevat todella kiinnostuneena mun asuntoon kulkevaa liikennettä, joten jos joku olisi tänne murtautumassa, niin ei ne varmasti pääsis kyllä mitenkään sisälle. Joskus oon miettiny että entä jos rappukäytävään tuliski joku hullu päivällä hengailemaan ja hyökkäis sitte ku tulisin sisälle, mutta nyt seki tuntuu jo vähä yliampuvalta ajatukselta. Kuka tänne jaksais tulla, eihän mulla oo ees rahaa.


























sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Reissumpäälä


Tehtiin Luin kanssa pieni road trippi tuossa männäviikolla ja hurattettiin noin 1500 kilsaa etelään. Luilla oli työreissu Mbingaan ja minä puskin mukaan, kun en ole Tansaniasta nähnyt muuta kuin tätä aika kehittynyttä ja vaurasta pohjoisosaa. Lisäksi olen haaveillut näkeväni Njassajärven aina siitä saakka, kun luin Merja Mähkän kirjan "Ihanasti hukassa, jossa Merja hypettää järven kauneutta. Sain Luin ylipuhuttua ajamaan vielä Mbingasta Njassajärven rannalla sijaitsevaan Mbamba Bayhin.

Viime lauantaina herätyskello soi 04:00 ja 04:30 oltiin jo matkassa. Ekat pari tuntia vettä satoi kaatamalla, oli pimeää ja kylmää ja mahdoton ajaa nopeampaa kuin seitsemääkymppiä. Mussutettiin autossa mun tekemiä pekoni-kolmioleipiä ja hurruuteltiin Arushan läpi ihan unenpöpperössä. Ohitettiin Tarangire ja nähtiin myös Lake Manyara, mutta tällä kertaa ihan toiselta puolelta kuin yleensä. 

Reitti
Lounastauko pidettiin Tansanian pääkaupungissa Dodomassa, joka on pikkuruinen mutta tosi nätti paikka ja sijaitsee ihan keskellä Tansaniaa. Dar es Salaam on Tansanian talouselämänkeskus, mutta hallinnolliset rakennukset on päätetty sijoittaa maan keskiosaan, jotta sodan syttyessä niihin ei päästä meriteitse käsiksi. 

Dodoman katukuvassa on kauniisti edustettuna sekä Kristinusko että Islam. Siellä sijaitsee Tansanian suurin ja koko Itä-Afrikan toiseksi suurin moskeija, Gaddafi Mosque. Ihan Dodoman keskustassa on myös Dodoman Katedraali, joka mataline rakennuksineen ja kupolikattoineen menisi ihan moskeijasta, ellei kupolikaton päällä killuisi kristinuskon merkkinä risti.

Toimitusjohtaja Bonzon ratissa
Dodomasta ajettiin Iringaan pitkin käärmemäisesti kiemurtelevia vuoristoteitä. Vuoren rinteillä paikalliset heimot kasvattivat auringonkukkia, maissia ja ananasta. Nähtiin myös hassuja kivimuodostelmia, joista minun täytyy ottaa enemmän selvää maantieteilijäystäväni kanssa.

Se joka ei usko, että Tansaniassa voi olla kylmä, ei ole ollut Iringassa tai Njombessa. Nukuin kolitsihousut, neule, sukat ja villasukat jalassa ja tarvitsin silti kaksi masaivilttiä taretakseni. Lämpömittari näytti 20 lämpöastetta, mutta 1550 metrin korkeudessa se tuntui hyytävältä
Iringa oli aika booring. Ennen nukkumaanmenoa syötiin paskinta intialaista ruokaa ikinä. Aamulla lähtö vähän venyi, sillä Lui oli muiden tansanialaisten miesten tapaan herännyt jo aamuyöllä hurmioitumaan nyrkkeilyn kuumimmasta matsista ja meikä heräili hotellin aulasta kuuluviin karjahduksiin ja kannustushuutoihin.

Järvi

Iringasta ajettiin Songeaan, joka on hyvin pieni kaupunki keskellä ei mitään. Pari tuntia etsittiin apteekkia, ravintolaa ja kelpoa majoitusvaihtoehtoa, kunnes minä vihdoin sain antibioottini ja Luis ruokansa. Löydettiin tosi hyvä paikallinen ruokapaikka, josta sai aivan huippua kanaa ja nautaa. Sieltä meidät neuvottiin kivaan hotelliin, josta saatiin mukavat huoneet. Mulla oli tosi kipeä pää ja makasin pitkään huoneessa hiljaisuudessa ja pimeydessä. 

Nukuin tosi hyvin, mutta aamulla heräsin epävireisempään azamiin ikinä. Joku papparainen siellä mineraatissa yritti jotain korista, mutta en saanut sen vertaa selvää, että olisin kuullut edes sanoja Allahu Akbar.

Moottoritie on kuuma

Aamulla lähdettiin Songeasta Mbingaan aika aikaisin. Luilla oli edessään työpäivä ja kamerahommia. Ostettiin matkalta mandazeja, eli tansanialaisia munkkeja aamupalaksi hintaan 0,05 euroa kappale. 

Mbingassa istuin lähinnä autossa. Mbinga on Tansanian suurimpia kahvintuottajamestoja ja Luis kävi muutamalla kahvifarmilla kamerahommissa. Katselin leffaa koneelta ja välillä käytiin syömässä jonkinlainen buffa. Buffetti syrjäseudulla tarkoittaa lähinnä erilaisia kanan ja lehmän osia paloiteltuna ja tarjoiltuna hotpotista. Kylkiäisenä tulee yleensä riisiä, ruokabanaania, feikkipinaattia, papuja ja chiliä. Ruoan jälkeen Luis jatkoi töitään ja minä kuolin tylsyyteen, mutta pian päästiin itseasiaan, nimittäin…

MBAMBA BAYHIN!!!!!


Mbamba Bay sijaitsee 65 kilsaa Mbingasta Malawiin päin. Tie on päällystämätön ja kuoppainen rough road, mutta vitsi mitkä maisemat! Haluttiin perille ennen auringonlaskua, joten ajettiin omasta mielestämme tosi nopeaa, mutta taitettiin matkaa silti vähän yli pari tuntia. Jarrut haisivat ja välillä ajettiin pelkkää käsijarrua käyttäen. Hullu tie. Välillä nähtiin Njassajärvi horisontissa häämöttämässä ja hämmästeltiin tyyppejä, jotka oikeasti olivat ihan yhtä mustia kuin kongolaiset.

Maisemia
NJASSAJÄRVI 
Mbamba Bay oli IHANA!!! Rannan karkea hiekka, auringonlasku, hippasen karibialaiset vibat, ei sähköjä, ei huutavaa musiikkia, ei autoja, ei pakokaasuja. Pelkkää hiljaisuutta. Rakastuin Mbamba Bayhin ja haluaisin mennä sinne takaisin. Aivan MAHTAVAA, en voi sanoin kuvailla, mutta todellakin mun lempparipaikkani Tansanissa tähän asti! Menkää kaikki Mbamba Bayhin!








Seuraavana päivänä lähdettiin sitten ajamaan takaisin päin. Paluumatkasta ei juuri ole kerrottavaa. Ajettiin kotiin yhdellä pysähdykellä ja yövyttiin Iringasta, josta kaahotettiin seuraavana päivänä takaisin Moshiin hullunkyytiä. Oli reissuväsymystä, selkäkipua ja pientä molemmin puoleista vitutusta töihinpaluusta ilmoilla, joten autossa oli aika hiljainen tunnelma.

Mutta vitsi mikä reissu. Moshiin palatessa oli hassua tulla TVL-talon sijasta omaan kotiin ja laittaa matkan varrelta ostetut matot lattiaan ja kokata omassa keittiössä.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Hengissa ollaan!

Etta semmosta.

Paljon on tapahtunut marraskuun jalkeen. Olen kaynyt Sansibarilla 3 kertaa. Mulla on ollut ihania vieraita Suomesta. Myos suuria muutoksia on tapahtunut, silla Hanna on lopettanut Tanzania Volunteersilla ja on meikasta on tullut TVL:n Volunteer Coordinator. Olen myos vihdoinkin muuttanut pois hostellilta ja mulla on ihan oma koti!

Hannan kanssa ehdittiin ystavystya puolessa vuodessa. Valilla on aika tylsaa, kun taytyy yksin olla niin erinomainen, eika ole ketaan jakamassa tata maailmantuskaa. Toisaalta taas tykkaan siita, miten paljon enemman voin nyt toissa tehda ja etta mulla on joka ilta sellainen olo, etta olen oikeasti tehnyt toita! Ekat viikot tein toita kuin hullu, mutta nyt tyotahti on jo melko normaali. :D Mulla on paljon enemman vastuuta nyt ja vastuun myota myos motivaatio on kasvanut. Nautin tasta hommasta ja tykkaan kauheasti tehda toita Cleverin ja Luin kanssa. Ne on molemmat mua kohtaan aina niin mukavia ja koen, etta mun tyopanosta arvostetaan.

Hannan lahdettya olin Luin autossa ja ihastelin kaupungin sopoja parvekkeita. Ulisin, etta minakin haluan oikeat tyoajat, omat pienen parvekkeen ja keskustaan asumaan. Muutaman paivan paasta Lui kertoi etta on kaynyt katsomassa minulle asuntoa ja vei minut tsekkaamaan paria vaihtoehtoa. 

Eka kamppa oli polyinen ja homssuinen. Makuuhuoneen ja ruokavaraston katot vuosivat, ikkunalaudat olivat taynna pulun kakkaa, Ei moskiittoverkkoja ikkunoissa, keittiossa pelkka ruostunut lavuaari, vessan pontto ei vetanyt, suihkusta ei tullut vetta, makuuhuoneen ovenkahva jai kateen, parvekkeen ovi ei mennyt kiinni, kylpparin laatoitus oli saumauksen jaljilta likaisen ruskea, rappukaytavassa oli epamaaraista roinaa. 

Toinen kamppa oli siisti. Ei vuotavia kattoja. Taysin kalustettu, telkkarit ja sohvat viimeisen paalle. Moskiittoverkot ja salekaihtimet uusinta uutta, lattiat siistit ja laatoitettu, keittio kaikin puolin hyvin varusteltu, 

Ja mina tietysti rakastuin ensimmaiseen.

Olin ajatellut, etta asustelen siella ja ostelen pikkuhiljaa arjesta selviytymisen kannalta valttamattomia juttuja ja kokkailen lattialla kunnes loydan jostain rahaa poytatasoihin. Lui lupasi hoitaa vesi- ja sahkoasiat kuntoon. Sangyn sain vuokraisannalta, verhot hain torilta, jossa myydaan kaytettay tavaraa. Kaasuliesi ja petivaatteet piti ottaa talolta. Vitutti kun muuttamisessa kesti ja kesti. Valitin Cleverille, etta Suomessa olisin hoitanut sahko- ja vesiasiat kuntoon ihan itse jo kymmenen kertaa. Clever sanoi, etta taalla mies hoitaa nama asiat ja minun tulee nyt vain odotella. Viime perjantaina piti menna Luin kanssa katsomaan kamppaa, mutta sainkin vain avaimet kouraan. Raivoissani pakkasin viinaa, mopin, pesuaineet ja karhunkielet reppuuni ja painelin asunnolle siivoamaan.

Perilla minua odotti yllatys. Lui oli sisustanut ja remontoinut koko kampan!!! Olkkarissa oli jaakaappi, kahden hengen ruokailuryhma, nojatuoli ja pehmea matto. Keittioon oli rakennettu tasot ja tuotu astioita, poydalla oli tuoreita hedelmia ja jaakaapissa juomavetta ja Konyagia, makuuhuoneessa oli prinsessasanky uusine lakanoineen, yopoytineen ja moskiittoverkkoineen. Kylpparissa oli pyyhkeet ja matot ja peilit, vessa veti ja sahkot toimivat. Maa olin niin onnellinen, etta kikattelin yksikseni, kunnes se muuttui ilon nyyhkytykseksi. 

Mun kamppa on suloinen. Se on elamaa nahnyt, aina polyinen, vaatimaton ja boheemi. Ma rakastan mun parvekkeen oven ikkunaruutuja, keittion suttuisia avohyllyja ja kaltereita ikkunoissa. Suihkun ja keittion ikkunoista on suora nakyma Kilimanjarolle. Mun kamppa on intialaiskorttelissa, joten mun naapurit on ihan hassuja. Ma olen ainoa, joka ei ole inkkari. Korttelissa ei asu edes swahilityyppeja. Mun kampan naapurirakennus on Moshin suurin ja siihen avataan uusi ja edullinen ruokakauppa ihan pian. Kauppa on auki vuorokauden ympari ja sinne on turvallista kavella myos pimean aikaan. Odotan kovasti, etta voin hakea sunnuntaisin brunssiharpakkeet sielta.









Keskiviikkona oli mun tuparisynttarit ja talon asukit tulivat juhlistamaan. Ostettiin porukalla tortillavarkit ja kokkailtiin. Opetettiin kanadalainen Samantha juomaan salamiakkikossua ja juotiin viinia. Sorruin polttamaan muutaman tupakan. Ihana Eunika oli leiponut mulle kakun ja marenkeja ja sain lahjaksi kahvia, kekseja, karkkia ja ihanan korin. Sahkot menivat poikki kesken synttaritupareiden, mutta istuttiin sitten kynttilan valossa tunnelmoimassa. Mulla on sahkot poikki melkein joka ilta, mutta oon oppinut kaksi saantoa. 

1. Jata tietokone lataukseen aina kun lahdet toihin
2. Ala myoskaan unohda ladata puhelimen vara-akkua




Eilen oli sitten mun varsinainen synttaripaiva, joka oli ihan taydellinen. Sain heti aamulla ihan kamalasti positiivista energiaa kaikista niista ihanista onnitteluviesteista, joita sateli! Kesken tyopaivan Lui tuli toimistolle ruusukimpun kanssa. Kimpussa oli 29 ruusua, yksi ekstra jo ensi vuodelle. Maa en oo koskaan ennen saanu kukkia, ellei sita lasketa ku entinen puutarhuriksi opiskeleva poikakaveri toi repullisen jotain paleltuneita jama pelargonioita koulusta. 

Illalla mut vietiin viela intialaiseen ravintolaan syomaan. Maa rakastan intialalaista ruokaa. Pitais varmaanki alkaa kaveeraamaan naapurin rouvien kanssa, voisivat opettaa mut kokkaamaan paneerjuustoa moooonella eri tavalla. 

Ma oon onnellinen! Pitkasta aikaa! Mun elama taalla on parasta!