perjantai 24. huhtikuuta 2015

Hengissa ollaan!

Etta semmosta.

Paljon on tapahtunut marraskuun jalkeen. Olen kaynyt Sansibarilla 3 kertaa. Mulla on ollut ihania vieraita Suomesta. Myos suuria muutoksia on tapahtunut, silla Hanna on lopettanut Tanzania Volunteersilla ja on meikasta on tullut TVL:n Volunteer Coordinator. Olen myos vihdoinkin muuttanut pois hostellilta ja mulla on ihan oma koti!

Hannan kanssa ehdittiin ystavystya puolessa vuodessa. Valilla on aika tylsaa, kun taytyy yksin olla niin erinomainen, eika ole ketaan jakamassa tata maailmantuskaa. Toisaalta taas tykkaan siita, miten paljon enemman voin nyt toissa tehda ja etta mulla on joka ilta sellainen olo, etta olen oikeasti tehnyt toita! Ekat viikot tein toita kuin hullu, mutta nyt tyotahti on jo melko normaali. :D Mulla on paljon enemman vastuuta nyt ja vastuun myota myos motivaatio on kasvanut. Nautin tasta hommasta ja tykkaan kauheasti tehda toita Cleverin ja Luin kanssa. Ne on molemmat mua kohtaan aina niin mukavia ja koen, etta mun tyopanosta arvostetaan.

Hannan lahdettya olin Luin autossa ja ihastelin kaupungin sopoja parvekkeita. Ulisin, etta minakin haluan oikeat tyoajat, omat pienen parvekkeen ja keskustaan asumaan. Muutaman paivan paasta Lui kertoi etta on kaynyt katsomassa minulle asuntoa ja vei minut tsekkaamaan paria vaihtoehtoa. 

Eka kamppa oli polyinen ja homssuinen. Makuuhuoneen ja ruokavaraston katot vuosivat, ikkunalaudat olivat taynna pulun kakkaa, Ei moskiittoverkkoja ikkunoissa, keittiossa pelkka ruostunut lavuaari, vessan pontto ei vetanyt, suihkusta ei tullut vetta, makuuhuoneen ovenkahva jai kateen, parvekkeen ovi ei mennyt kiinni, kylpparin laatoitus oli saumauksen jaljilta likaisen ruskea, rappukaytavassa oli epamaaraista roinaa. 

Toinen kamppa oli siisti. Ei vuotavia kattoja. Taysin kalustettu, telkkarit ja sohvat viimeisen paalle. Moskiittoverkot ja salekaihtimet uusinta uutta, lattiat siistit ja laatoitettu, keittio kaikin puolin hyvin varusteltu, 

Ja mina tietysti rakastuin ensimmaiseen.

Olin ajatellut, etta asustelen siella ja ostelen pikkuhiljaa arjesta selviytymisen kannalta valttamattomia juttuja ja kokkailen lattialla kunnes loydan jostain rahaa poytatasoihin. Lui lupasi hoitaa vesi- ja sahkoasiat kuntoon. Sangyn sain vuokraisannalta, verhot hain torilta, jossa myydaan kaytettay tavaraa. Kaasuliesi ja petivaatteet piti ottaa talolta. Vitutti kun muuttamisessa kesti ja kesti. Valitin Cleverille, etta Suomessa olisin hoitanut sahko- ja vesiasiat kuntoon ihan itse jo kymmenen kertaa. Clever sanoi, etta taalla mies hoitaa nama asiat ja minun tulee nyt vain odotella. Viime perjantaina piti menna Luin kanssa katsomaan kamppaa, mutta sainkin vain avaimet kouraan. Raivoissani pakkasin viinaa, mopin, pesuaineet ja karhunkielet reppuuni ja painelin asunnolle siivoamaan.

Perilla minua odotti yllatys. Lui oli sisustanut ja remontoinut koko kampan!!! Olkkarissa oli jaakaappi, kahden hengen ruokailuryhma, nojatuoli ja pehmea matto. Keittioon oli rakennettu tasot ja tuotu astioita, poydalla oli tuoreita hedelmia ja jaakaapissa juomavetta ja Konyagia, makuuhuoneessa oli prinsessasanky uusine lakanoineen, yopoytineen ja moskiittoverkkoineen. Kylpparissa oli pyyhkeet ja matot ja peilit, vessa veti ja sahkot toimivat. Maa olin niin onnellinen, etta kikattelin yksikseni, kunnes se muuttui ilon nyyhkytykseksi. 

Mun kamppa on suloinen. Se on elamaa nahnyt, aina polyinen, vaatimaton ja boheemi. Ma rakastan mun parvekkeen oven ikkunaruutuja, keittion suttuisia avohyllyja ja kaltereita ikkunoissa. Suihkun ja keittion ikkunoista on suora nakyma Kilimanjarolle. Mun kamppa on intialaiskorttelissa, joten mun naapurit on ihan hassuja. Ma olen ainoa, joka ei ole inkkari. Korttelissa ei asu edes swahilityyppeja. Mun kampan naapurirakennus on Moshin suurin ja siihen avataan uusi ja edullinen ruokakauppa ihan pian. Kauppa on auki vuorokauden ympari ja sinne on turvallista kavella myos pimean aikaan. Odotan kovasti, etta voin hakea sunnuntaisin brunssiharpakkeet sielta.









Keskiviikkona oli mun tuparisynttarit ja talon asukit tulivat juhlistamaan. Ostettiin porukalla tortillavarkit ja kokkailtiin. Opetettiin kanadalainen Samantha juomaan salamiakkikossua ja juotiin viinia. Sorruin polttamaan muutaman tupakan. Ihana Eunika oli leiponut mulle kakun ja marenkeja ja sain lahjaksi kahvia, kekseja, karkkia ja ihanan korin. Sahkot menivat poikki kesken synttaritupareiden, mutta istuttiin sitten kynttilan valossa tunnelmoimassa. Mulla on sahkot poikki melkein joka ilta, mutta oon oppinut kaksi saantoa. 

1. Jata tietokone lataukseen aina kun lahdet toihin
2. Ala myoskaan unohda ladata puhelimen vara-akkua




Eilen oli sitten mun varsinainen synttaripaiva, joka oli ihan taydellinen. Sain heti aamulla ihan kamalasti positiivista energiaa kaikista niista ihanista onnitteluviesteista, joita sateli! Kesken tyopaivan Lui tuli toimistolle ruusukimpun kanssa. Kimpussa oli 29 ruusua, yksi ekstra jo ensi vuodelle. Maa en oo koskaan ennen saanu kukkia, ellei sita lasketa ku entinen puutarhuriksi opiskeleva poikakaveri toi repullisen jotain paleltuneita jama pelargonioita koulusta. 

Illalla mut vietiin viela intialaiseen ravintolaan syomaan. Maa rakastan intialalaista ruokaa. Pitais varmaanki alkaa kaveeraamaan naapurin rouvien kanssa, voisivat opettaa mut kokkaamaan paneerjuustoa moooonella eri tavalla. 

Ma oon onnellinen! Pitkasta aikaa! Mun elama taalla on parasta!





maanantai 17. marraskuuta 2014

Maji Moto

Tämä juttu yöreissusta Maji Motolle, eli kuumille lähteille, taitaa olla mun viimeinen rästipätkä jonka lisääminen tänne on viipynyt ja viipynyt! Kuvat olen ladannut selaimelle monta viikkoa sitten, mutta kirjoittamiselle ei ole muka löytynyt aikaa. Oltiin muuten Hannan kanssa viikonloppureissulla Arushassa, kun Hanna myi käsitöitään Arusha Community Christmas Fair-nimisessä tapahtumassa. Tänään on ollut hieman virta pois, sillä auto hajosi eilisellä paluumatkalla 500 ajetun metrin jälkeen ja sen jälkeen pysähtelimmekin melkein koko paluumatkan noin kymmenen minuutin välein tienposkeen odottelemaan, kun kuskimme Juma sääti auton moottoria. Vettä satoi kaatamalla, autossa haisi pakokaasu ja mua välillä vähän jännittikin, sillä on yleistä että hajonneita autoja ryöstetään juuri tuolla tienpätkällä. Onneksi Louis tuli hakemaan meidät ja loppujen lopuksi päästiin ehjin nahoin takaisin Moshiin. Mutta se siitä ja takaisin itse asiaan!

Muutama viikko sitten lähdettiin telttailemaan kuumille lähteillle, jotka sijaitsevat siis noin 45 kilsaa Moshista Arushaan päin. Tie lähteille on tosi kenkussa kunnossa ja kiemurtelee pitkin kuivaa erämaata ja savannia. Lähteet tulevat vastaan juuri kun niitä vähiten odottaisi. Eka päivänä uitiin ja sukelleltiin itsemme väsyksiin, jonka jälkeen pystytettiin teltat ja syötiin kokin tekemää lounasta. Opetettiin myös mun työkaveria Cleveriä uimaan! 

Meillä oli mukana oma kokki, joka valmisti meille kahden ruokalajin illallisen. Illallisen jälkeen korkattiin tequilapullo, jota naukkailtiin tyttöporukalla. Minä, Jenni, Louis ja Ali oltiin viimeiset hereillä aamu viideltä ja seiskalta herättiin jo aamu-uinnille. Ihan huippuhauska reissu! En malta odottaa, että päästään kuumille lähteille mun kämppiksen kanssa! 















tiistai 11. marraskuuta 2014

GOING TO ZAMBIAAAA!!!


En ollut koskaan ajatellut lähteväni Sambiaan. Koko maa on ollut mulle yksi Afrikan valtio muiden joukossa, pikkuinen läiskä maailmankartalla, jonka paikallistaminenkin on ollut hankalaa ilman karttaa tästä mantereesta. Nyt mulla kuitenkin on lentoliput sinne ja hyvä fiilis siitä, että tein lentolippukaupat jennimäisen implusiivisuuskohtauksen päätteeksi. Parhaat reissut lähtevät aina jostakin hassusta älynväläyksestä, eikä mua haittaa juuri nyt ollenkaan siirtää Ruanda-suunnitelmia keväälle. Vituttaa sellainen turhanpäiväinen jappasu.


Sambiasta mä tiedän tällä hetkellä aikalailla sen verran, että viisumin saa on arrival, että maa on todella turvallinen ja että siellä puhutaan enkkua. Varasin huoneen 6 hengen dormysta Lusakasta ekaksi yöksi. Koska lennän sinne aamulennolla, niin mulla on koko päivä aikaa säätää bussilippua Lusakasta Livingstoneen. Livingstone on siis kaupunki, jonne kannattaa suunnata mikäli haluaa osallistua actionhommeleihin ja nähdä Viktorian Putoukset. Bussimatka Lusakasta Livingstoneen kestää kuutisen tuntia ja siellä mä majoitun neljäksi yöksi myöskin 6 hengen dormyyn. Livingstonesta palaan Lusakaan  bussilla huristellen ja lennän parin päivän kuluttua siitä takaisin Dariin, josta myöskin toivottavasti vielä saman päivän aikana keplottelen itseni Moshiin!

Olen lapsesta asti haaveillut hyppääväni benjihypyn, mutta laskuvarjohypyn jälkeen ajatus siitä on tuntunut aika leimiltä. Nyt kun kuitenkin mulla on edessäni mahdollisuus tehdä hyppy 150 metriä korkealta sillalta Sambesijoen yläpuolelta, niin tode-vitu-lakin hyppään! Sen lisäksi haluan uimaan putouksen yläjuoksulla sijaitsevaan Devil's Pooliin, joka on siis ihan putouksen laidalla sijaitseva kohta, jossa vesi ei virtaa kuivan kauden aikana. Mua kiinnostais ihan hulluna myöskin käydä lentämässä ruohonleikkurin moottorilla toimivalla kevytpurjehärvelillä, että miltä putoukset näyttävät lintuperspektiivistä!

Mulla on tosi hyvä fiilis tästä koko jutusta!!!