no more lovesongs: Intia

Kun vuonna 2002 näin Madventuresin Intia-jakson päätin, että tuonne kahjoon maahan minun on lähdettävä. Kymmenen vuotta myöhemmin pakkasin rinkkani kotiuduttani vain 2 viikkoa sitten tajunnan räjäyttäneeltä, pitkältä Karibian matkalta.

Lähdin Intiaan väärän aikaan. Väsyneenä ja edelleen hämmentyneenä kaikesta siitä ihanasta, mitä sain Kuubassa ja Jamaikalla kokea. Ensimmäistä kertaa olin kaukomatkalla puolitutun kanssa, sekin oli virhe. Tykkään ihmisistä ja kaverin kanssa reissaaminen on parhaimillaan huikeaa, mutta reissukaverin täytyy olla vähintään yhtä itsenäinen kuin minun.

Intia oli likainen ja ihmiset kieroja. Köyhyys tuntui syöneen heistä rehellisyyden, vilpittömyyden ja elämänilon. Tiukka uskonnollinen ilmapiiri kontrolloi kaikkea, miehet olivat päällekäyviä kähmijöitä ja naiset nurkkaan ajettuja ja surusilmäisiä.

Oltiin tien päällä kuukausi. Ensin muutama päivä Delhissä, josta lähdettiin autokuskin kanssa kiertämään Agra ja Jaipur. Tutustuttiin tosi mukaviin italialaisiin tyttöihin, jotka olivat saman firman asiakkaita ja tekivät reissua meidän kanssa yhtä matkaa kulkien. Sieltä palattiin Delhiin muutamaksi päiväksi hengittelemään ilmansaasteita.

Delhistä lennettiin Varanasiin säästääksemme aikaa. Meidän oli tarkoitus ottaa omat huoneet, mutta koska hostelli oli täysi, majoituttiin eri paikkoihin. Tutustuin Varanasissa Ekiin, jonka kanssa olin pallontallaajien foorumilla keskustellut ja joka oli paljastunut kaverini isoveljeksi. Varanasi oli aidosti kiva paikka, spirituaalinen hippikaupunki.

Varanasista ajeltiin junalla 30 tuntia Mumbaihin. Junamatka oli hauska, vaikka Varanasista saamani mahatauti vielä jylläsikin puoliteholla. Luin kirjan, nukuin, söin sipsejä ja join limpparia. Mumbaissa majoituttiin hieman parempaan hotelliin vietettiin kolme aika länsimaalaista päivää ilmastoidussa huoneessa ja naapurikahvilassa ja syötiin niin helvetisti juustokakkuja.

Mumbaista lähdettiin Goalle. Oltiin tosi kivassa ja edullisessa hostellissa, jonka omisti herttainen kristitty pariskunta. Rahat olivat miltei loppu ja väsytti, kävin rannallakin vain yhdesti. Söin, join, luin lisää kirjoja ja sain intialaisen ihailijan. Ei Goan trancebileitä, vaan pelkkää rauhallista olemista ja kirkkaan taivaan ihailemista.

Delhissä oltiin vielä muutama päivä. Eki tuli sinne, tavattiin, ajeltiin metrolla, vedettiin kännit ja syötiin katusafkaa. Ekin kanssa vietin sellaisia päiviä, joita olisin halunnut viettää joka päivä. Sovittiin, että tavataan taas... Suomessa tai maailmalla.

Tässä vielä kuvia epäloogisessa järjestyksessä.

Delhi

Jaipur

Apinatemppeli

Agra

Varanasi

Juna Varanasista Mumbaihin

Bussi Mumbaista Goalle

Goa

Kuuntelen chillout-musaa ja tuijotan pimeään syysiltaan vain tajutakseni, että Nuuskamuikkunen oli ihan oikeassa sanoessaan, että meidän on kuljettava auringon mukaan. Matkan alkuun on tänään päivälleen kuukausi ja pistin eilen passin ja Intian viisumipaperit liitteinen postitse IGCS:lle. Passin pitäsi tulla viisumilla varustettuna Lappeenrantaan parin-kolmen viikon kuluttua.

Syksy on hyvä aika lähteä pois... Samalla kun päivät täällä vähenevät, ne käyvät myös kylmemmiksi ja pimeämmiksi. Reissun tarkoitus konkretisoituu, kun luonto ympärillä aloittaa talvivalmistelunsa ja linnutkin suuntaavan nokkansa kohti lämpimämpiä huudeja.

Duunia on jäljellä alle kaks viikkoa, jonka jälkeen lomailen hetken Suomessa. Ajatuksena oli käydä Raahessa moiksuttamassa perhettä, mutta ei mulla varmaan ole varaa kun opiskelijahintainen matkustelu ei enää onnistu. Jenni ei mene perheen luo, mutta perhe tulee Jennin luo... Äiti piipahtaa ennen mun matkaa hakemassa kissat ja viettämässä muutaman lomapäivän Lappeenrannassa.

National Geographicin Intia-kuvat on muuten aivan ylivetoja, tsekatkaa ja laittakaa alla oleva biisi soimaan.

perjantai 23. elokuuta 2013

Intia

perjantai 10. elokuuta 2012

Namaste