Wien & Bratislava päivä 3

Herättiin aamulla aikaisin ja lähdettiin metrolla Hauptbahnhofin juna-asemalle. Ostettiin junaliput Bratislavaan kätevästi automaatista  ja 20 minuutin kuluttua oltiin jo junassa matkalla Slovakiaan. Junamatka kesti pari tuntia ja maksoi 15e. Tosi kätevä tapa matkasta maasta toiseen.

Heti asemalla kontrasti Wienin ja Bratislavan välillä oli aikamoinen. Siinä missä Wien oli puhdas, siisti ja pröystäilevä, loisti Bratislava likaisuudellaan, rumasti tagatuilla alikulkutunneleillaan ja neuvostoliitto-meiningillään. Bratislavan juna-asemalta oli aika pitkä, mutta käveltävissä oleva matka Bratislavan vanhaan kaupunkiin. Matkalla saimme nauttia mm. maahan heitetyistä paskavaipoista ja tienposkessa kuseskelevista slovenskoista. Silti hetken aikaa olin aistivinani kivoja Itä-Eurooppa-viboja, jotka tosin aika pian karisivat...

Nämäkin veistokset katolla ovat lienee olleet joskus valkoisia?

Myöskään Bratislavan mukahauska patsastaide ei sytyttänyt meidän seuruetta.

Bratislavan ykkösnähtävyydeksi luokiteltu linna sijaitsee ihan Vanhan kaupungin kupeessa korkean mäen päällä. Alhaalta käsin katseltuna edessä oleva kävelymatka näytti silkalta perseilyltä, mutta päästiin aika kivuttomasti ylös jopa hoosiannaa huutavien pohkeideni ja eturistisidevamman kanssa. 

Linnan pihalta oli kauniit maisemat, mutta siihenpä paikan hienous sitten jäikin. Mentiin linnassa sijaitsevaan museoon, joka oli täynnä pilalle restauroituja tauluja. Museossa vahtia pitivät slovakialaiset verikoiramummot, jotka meinasivat purra jos tauluja erehtyi katsomaan liian läheltä. Todettiin Bratislavan olevan ihan vessa, haettiin kaupasta luumuviinaa ja lähdettiin kauheaa kyytiä takaisin Wieniin.

Bratislavasta jäi paha mieli ja hirveä nälkä, joka kaikkoaa vain wieniläisellä leivoksella ja halvalla kaljalla... Etsittiin vaikka kuinka kauan kivaa kahvilaa ja tunnelmallista pubia, kunnes vihdoin löydettiin etsimämme. Ensin siis kahville.

Ja kermavaahtoövereiden jälkeen tuopposelle. Pubi oli tunnelmaltaan hauska, siellä soi hyvä musiikki ja pähkinänkuoret sai heitellä surutta lattialle.

Vedettiin startteriksi kolmeen pekkaan kinkkua, leipää, juustoa ja oliiveja ja pohdittiin, että tällainen baarinaposteltava tyssäisi Suomessa Eviran hygianiasäädöksiin ja bykrokraatian rattaisiin. Onnistuin nälkäisenä ruokaa suuhun lappaessani heittelemään rasvat lemppari pöksyilleni, huomenna käydään sappisaippuan kanssa vastaiskuun ja toivotaan, että housuista tulee vielä yhtä ihanat.

Saatamme tulla joskus myös sinun postilaatikkoosi!

Illan päätteeksi käytiin vielä illallistamassa torilla lähi-itämaisen tyyppista ruokaa tarjoilevassa ravintolassa ja paineltiin nukkumaan. 4 tunnin kuluttua oli jo oltava taksissa matkalla lentokentälle!

Wien päivä 2

Toka päivä Wienissä alkoi 9 tunnin yöunien jälkeen aamupalalla Starbucksissa. Ilmainen wifi, hyvä kahvi jota saa jättiläismäisissä kupeissa ja herkulliset leivät - paras tapa tankata energiaa Primarkiin. Aamupalan jälkeen käytiin ostamassa 24h-metrokortit ja urpoiltiin itsemme kaupungiin ulkopuolella olevaan jättiläismäiseen ostoskeskukseen. 

Kiralta lainattu kuva

Ostoskeskuksessa tuhlailtiin itsemme nälkäiseksi ja käytiin vetämässä mäkkisafkat. Primarkista löytyi täydellinen käsilaukku, huivi ja halpoja sukkia. Kira osti jättiläismäisen kasan vaatteita ja Jukka kivan villakangastakin H&M:stä. Ostosten jälkeen lähdettiin vielä neubaugasselle kahvittelemaan ja hakemaan tuliaisia Kiran iskälle. Löydettiin kiva ja tunnelmallinen pikkukahvila, jonne hukkasin Jamaikalta ostamani lempparikorvikset. Kiran ja Jukan kanssa kun lähtee, aina jotain katoaa. Yleensä syy tosin on se, että kännin taso on allutuppurainen. Tällä kertaa oltiin selvinpäin koko reissu ja hostellihuoneessa illan päätteeksi todettiinkin, ettei meistä kukaan ole koskaan ollut ulkomailla näin selväpäisenä. Eläkeläisten virkistysmatka.

Sitten tuli jano ja vessahätä, joten melkein kuin vahingossa löysimme itsemme Shamrock pubista lasilliselta... Mikään baari jossa myydään Savannah Dryta 3,5e pullohintaan ei voi olla läpeensä huono.  

Shamrockista jatkettiin matkaa. Vessahätä iski taas samantien baarista lähdettyämme. Mentiin Neubaugassen mäkkäriin vessaan, jossa räkisnistit kävivät pillerikauppaa ja valkoiset pienet paperipussit vaihtoivat omistajaansa. Lähdettiin käveleskelemään hostellille päin, mutta väsytti ja päätettiinkin ottaa metro. Jäätiin metrosta liian aikaisin pois ja nähtiin ihan huikeita ja kauniisti valaistuja rakennuksia ihan vahingossa. Ihan kuin Jukka sosiaalisessa mediassa totesi: "Arkkitehtuuri aika mahtipontisen henkeäsalpaavan hienoa varsinkin pimeän aikaan." 

Enpäs ollut aikaisemmin kyykkypissaillut tällaisissa maisemissa.

 Suunnistettiin hostellille lepuuttamaan jalkoja ja vaihtamaan vaatetta. Matkalla sinne käveltiin torin poikki ja perinteisen wieniläisen toriraflan ohitse. Ravintolan terassilla istui tyytyväisen näköinen, elintasovatsainen vanha mies. Tehtiin johtopäätös, että ruoan on oltava siellä hyvää ja lähdettiin vetämään iltapalaksi wieninleikkeet. Possuleike alle 10e ja perinteinen vasikanleike 15e. Tyydyttiin halvempaa.

Perinteinen hostellihuoneen räjäytys Salménien tyyliin

Oluen jälkeen Jukka alkoi näyttää tältä:

Ja koska lauman heikoimmat jäsenet yleensä matkivat vahvempaansa, myös meille tapahtui jotain.

Keksittiin huippu idea ja lähdettiin etsimään auki olevaa viinikauppaa. Haettiin halvat pullot, suunnattiin samoille mestoille joita kierrettiin jo päivällä ja käveltiin katedraalin portaille hengailemaan. Matkalla löydettiin kaupungintalo, joka oli arkkitehtuuriltaan ehkä melkein yhtä hieno kuin Raahen vastaava.

Wien:

Raahe:

Istuskeltiin katedraalin portailla hetki, mutta ei viitsitty häiritä siellä majaansa pitäviä kodittomia, joten lähdettiin jatkamaan matkaa. Myös ohi kulkevat pelottavan näköiset mexicanot vauhdittivat päätöstä nukkumaanmenosta.

Wien päivä 1

Tulin eilen kotiin muutaman päivän mittaiselta Wien-Bratislava-trippailulta. Olo on ryytynyt, tukka takussa ja kädessä lasillinen verovapaata Amarulaa. En tiedä ahdistaako minua Suomi, syksy vai se, että arkeen täytyi palata melkoisella rytinällä. Malja kuitenkin sille, että Afrikkaan lähtöön on enää 48 päivää!

Lento Berliinin kautta Wieniin lähti maanantaiaamuna klo 6:40. Yö meni melkein ilman unia, sillä minulle tyypillisellä tavalla pakkasin viimetingassa ja yöbussissa nukuin vain koiran unta. Tavattiin lappeenrantalaisen kaveripariskuntani kanssa Helsinki-Vantaalla, syötiin aamupalat terminaali kakkosessa ja otettiin kehittäviä reissukuvia tähän tyyliin:

Air Berlin yllätti käppäisyydellään sillä lentäessäni Jamaikalta Suomeen oli palvelu ensiluokkaista. Tällä reissulla alkoholijuomista täytyi maksaa, koneen kahvitarjoilut olivat ihan perseestä ja ja lentoemännät farkkuihin pukeutuneita, kikattelevia ja kielitaidottomia pissiksiä. Hirveä ajatus, että lento-onnettomuuden sattuessa oma henki olisi noin ammattitaidottoman henkilökunnan käsissä. 

Onneksi jaksettiin hilata itsemme aamulennolle, sillä oltiin Wienissä jo kympin jälkeen aamulla ja saatiin kamat Wombat-hostellille hyvissä ajoin. Hostelli oli paska, mutta halpa. Heti ensimmäisena jouduttiin vänkäämään respan henkilökunnan kanssa siitä, että ollaanko varattu 4 hengen huone 3:lle ihmiselle. Melkein puoliväksin meidän huoneeseen yritettiin tunkea 4. henkilö, vaikka selkeästi oltiin tehty nettisivustolta varaus isommasta huoneesta vain meille. Hostelli oli yleisilmeeltään teennäinen ja muka-nuorekas, henkilökunta paskaa niellyttä ja asiakaskuntakin tuntui koostuvan pelkistä idiooteista. Huone oli ankea, karu ja likainen, eikä asiakkaille ollut edes käsipyyhettä talon puolesta ilman naurettavia lisämaksuja. Fuck this shit. 

Hostelli oli kuitenkin hyvällä paikalla, aivan Naschtmarktin kupeessa. Lähdettiin heti tsekkaamaan hoodit. Nautittiin 20 asteen t-paita-keleistä, koluttiin kirkkoja ja pyörittiin vanhassa kaupungissa. Vedettiin lounaaksi 3. ruokalajin ateriat ja ihailtiin Wienin uskomattoman kaunista arkkitehtuuria.

Löydettiin Pyhän Tapanin Tuomiokirkko ja kiivettiin yhteen sen torneista. Korkeanpaikan kammo ja noin 350 porrasta, aivan kauhea ja kuolemanpelkoa herättävä yhdistelmä. Wien näytti kuitenkin tosi kauniilta yläilmoista tiirailtuna.

Hapottaaaaa!

Kiipeilyn jälkeen käytiin kahvilla Cafe Engländerissä, jossa Jukka suututti tarjoilijan ja jossa palvelu oli vähäistä ja töykeää. Onneksi siellä sai polttaa tupakkaa ja käyttää wifiä. Kahvilasta lähdettiin hostellille juomaan halpaa kaljaa ja makeaa persikkaviiniä ja laittautumaan iltaa varten, sillä oltiin jo Suomesta käsin varattu pöytä Le Cielistä.

Syömään!

Ravintola oli tasokas pönötysmesta. Syötiin 4. ruokalajin menut. Alkupalaksi hyytelöityä villisian jalkaa pihlajanmarjoilla, laakerinlehdillä ja jollain juureksella, jolle edes google translate ei löydä suomenkielistä vastinetta. 2. ruokalajina tarjottiin mustaa riisiä, pecorino-juustoa, salaatin sydämiä ja persiljahauduketta tms. Pääruokana oli meribassia kurpitsa-chili-kasviksilla ja savoynkaalistruudelia. Jälkkäriksi vielä karamelisoitua omppu-sahrami briochea brown butter jätskillä. Täydellistä. Viinien kanssa koko lysti 3. hengeltä noin 270e. Ruoan jälkeen väsytti niin, että taidettiin kaikki olla sikeässä unessa jo klo 22.