Mistähän tämän kirjoittamisen aloittaisi, kun koko elämä onkin yhtäkkiä hypännyt häränpyllyä sillain hyvällä tavalla? Tämän kirjoituksen otsikko on swahilia ja suomeksi käännettynä se tarkoittaa "minä palaan kotiin". Minä en kuitenkaaa ole lähdössä Pohjois-Pohjanmaalle, vaan minä lähden takaisin Tansaniaan.
Pitkään mietin, että uskallanko ottaa asiaa vielä edes puheeksi blogin puolella, kun olen homman tiimoilta ollut sosiaalisessa mediassa muuten aika hissunkissun. Koska mun on tätä asiaa kuitenkin lähitulevaisuudessa avattava, niin se on varmaan aivan sama tehdä nyt, etenkin kun oon asiaa läpi käynyt jo pomoni kanssa.
Olen siis näillä näkyvin lähdössä Tansaniaan 9 kuukauden mittaiselle työkomennukselle. Tulen asustelemaan talossa, jossa olen Tansanian matkoillani majaa pitänyt ja tekemään kivaa toimistotyötä välillä kyllä paikallisiin työpaikkoihin singahdellen. Kavereistani Hannasta ja Louista tulee myös mun pomoja.
Olen saanut kannustusta kaikilta tahoilta. Mun esimiehen kanssa keskusteltiin virkavapaasta ja olen jättänyt hakemukset byrokratian rattaisiin. Äiti ja isä kannustavat lähtemään, kämppis on ehdottanut että jättäisin tavarani tänne ja palatessani muuttaisin takaisin ja kaikki mun kaverini ovat reissusta vähintään yhtä mehuissaan kuin minä itse.
Nyt vaan peukut pystyyn, että kaikki tämä toteutuu! Pahasti kuitenkin näyttää siltä, että mun vuodesta on tulossa elämäni huikein!
Pitkään mietin, että uskallanko ottaa asiaa vielä edes puheeksi blogin puolella, kun olen homman tiimoilta ollut sosiaalisessa mediassa muuten aika hissunkissun. Koska mun on tätä asiaa kuitenkin lähitulevaisuudessa avattava, niin se on varmaan aivan sama tehdä nyt, etenkin kun oon asiaa läpi käynyt jo pomoni kanssa.
Olen siis näillä näkyvin lähdössä Tansaniaan 9 kuukauden mittaiselle työkomennukselle. Tulen asustelemaan talossa, jossa olen Tansanian matkoillani majaa pitänyt ja tekemään kivaa toimistotyötä välillä kyllä paikallisiin työpaikkoihin singahdellen. Kavereistani Hannasta ja Louista tulee myös mun pomoja.
Olen saanut kannustusta kaikilta tahoilta. Mun esimiehen kanssa keskusteltiin virkavapaasta ja olen jättänyt hakemukset byrokratian rattaisiin. Äiti ja isä kannustavat lähtemään, kämppis on ehdottanut että jättäisin tavarani tänne ja palatessani muuttaisin takaisin ja kaikki mun kaverini ovat reissusta vähintään yhtä mehuissaan kuin minä itse.
Nyt vaan peukut pystyyn, että kaikki tämä toteutuu! Pahasti kuitenkin näyttää siltä, että mun vuodesta on tulossa elämäni huikein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti