Äksidentti

No niin elikkäs. Tuossa männäviikolla tiskasin niin, että vesi valui rakenteita myöten alakerran deekujen katosta läpi.

:DDDDDDDDDDDDD

Nyt asun suojamuovitetussa kämpässä vetoketjun takana. Tänään astioita vessan lavuaarissa tiskatessani ja ruokaa eteisessä laittaessani mietin, että en olisi ikinä uskonut Suomessa asuvani alkeellisemmissa olosuhteissa kuin Tansaniassa. Ei ole hetkeäkään vituttanut. Ainoastaan naurattanut. Tätä varten otetaan kotivakuutukset ja tätä on elämä.

Elämä on kaikinpuolin tosi easy going - tasaisen mukavaa. Aloitin työt valmistavassa opetuksessa koulunkäynnin ohjaajana. Tykkään, vaikka joka päivä tunnen olevani ylikoulutettu. Päivät ovat lyhyitä ja kuluvat nopeasti, lapset ihania, työporukka mukava.

Sitten tästä tämän viikkoisesta valaistumisesta. Heräsin siihen tunteeseen, että olen EHJÄ. Joo. Vastenmielinen sana, mutta enää ei tunnu siltä että olen kohta Kupittaalla lepäämässä. Kiitos siitä puolen vuoden lomalle ja ystäväjoukolle, jotka ovat säälittävää paluumuuttajaa kannatelleet taakaksi asti.

Palatessa Suomeen vannoin etten enää samalla tavalla matkusta. No, matkustan ihan varmasti. En varmaan samalla volyymillä kuukausittain jossain ravaa, mutta mulla on kunnianhimoinen säästösuunnitelma ensi kesää varten. Haluan junamatkalle Venäjän ja Mongolian halki Kiinaan.

Ihanaa olla taas MEIKÄ.