Kotoutumista ja kemuja

Suomessa. Hyvin menee.

On ollut kaikenmoisia kekkereitä. Viikko saavuttuani mun parhaat ystävät menivät naimisiin ja tuoretta avioparia juhlittiin ystävien ja perheen kesken lämminhenkisissä hääjuhlissa. Eilen oli mun syndet joita juhlittiin samaisen avioparin kanssa suuntaamalla yllätysmatkalle Mikkeliin. <3

Sitten on ollut arkea. Ihanaa, sosiaalista, tavallista elämää. Oon hakenut kirjastokortin ja lainannut läjäpäin hyvää luettavaa. Olen ostanut myös kahden kuukauden liikuntakeskusjäsenyyden. Kävin pumpissa ekaa kertaa torstaina ja kädet menivät niin jumiin, että valvoin pari jumpan jälkeistä yötä kun missään asennossa ei ollut hyvä.

Joka päivä joku soittaa ja pyytää kylään, lenkille tai kaupungille. Siitä on tullut hyvä mieli ja tervetullut olo.

Välillä vituttaakin. Lähinnä iskän kyselyt töistä. Ootko hakenut töitä? Joko on löytynyt töitä? Ootko katsellut töitä muualta kuin Lappeenrannasta? En Ei. En. Miksi ihmiset ovat niin kiinnostuneita toisten työnteosta? Oon ollut täällä kaksi viikkoa, missä vaiheessa olisin kerennyt työllistää itseni. En edes halua päivätyötä, mulle riittää TVL:n hommat. Mistä on lähtenyt ajatus että mun pitäis yhtäkkiä tehdä kahta työtä?

Nyt mulla on aikaa keskittyä siihen mitä oon laiminlyönyt Tansaniassa - omaan hyvinvointiini ja terveyteeni. Oon viimeiset pari vuotta istunut yksin kotona ilman kavereita ja turvaverkkoa ja näiden vuosien aikana oon tajunnu että töiden perässä ei ainakaan kannata muuttaa yhtään mihinkään. Mieluummin ystävien perässä.

Tämä kesä nauretaan, uidaan Saimaassa, ollaan rannalla, kuntoillaan.