Vapaus!

Työhaastattelun sössittyäni vedin kännit, törmäilin huonekaluihin ja sammuin. Kyttäsin koko viime viikon puhelinta ihan ahdistuneesti, kunnes eilen päätin että jätän puhelimen tästä lähtien kotiin ja lakkaan odottamasta. Taitaa olla virallista, etten mee oman alan hommiin kesäksi.

Ensin soimasin itseäni. Mihin katosi osaava, itsevarma ja sanavalmis minä? Mietin koko suomireissun tarkoitusta ja sitä, että miten onnistuin mokaamaan niin perinpohjaisesti kun kerrankin mulla oli tsäänssit päästä töihin. Pari päivää jaksoin masennella, mutta en onneksi oo sen luontoinen ihminen, että jaksaisin kamalan kauaa velloa negatiivisissa tunnelmissa. Eihän mun suomireissun pointti missään vaiheessa ollut itse työnteko, vaan ystävien ja perheen kanssa hengailu ja nyt mulla on siihen enemmän aikaa.

Kahdeksi ensimmäiseksi kuukaudeksi oon alivuokrannut mun kaverin asunnon ja sen jälkeen oon työttömän lisäksi myös koditon. Ensin harmitti tosi paljon, kun yksi tärkein pointti Suomeen menossa oli kuitenkin olla Lappeenrannassa, mutta ei mua enää harmita. Ystävät ovat sanoneet että "sulla on aina koti mun luona" ja mulla on kerrankin täydellinen vapaus! Se kutkuttelee mahanpohjassa. Oon yhden kesän, luultavasti elämäni viimeisen kerran, ihan vapaa. Mulla on säästöjä ja aikaa, minä pärjään.

Ai niin, sitten aihe, josta aion kirjoittaa ja mainita tämän ainoan kerran. Sunnuntaina mun piti lähteä uima-altaille löllötelemään, mutta sivusilmällä näin itseni peilistä bikineissä ja jäin kotiin. Oon pitkään kärsinyt nykyisestä olomuodostani joka ei oo enää PULLUKKA vaan ihan oikeesti LÄSKI ja yrittänyt löytää kadonnutta motivaatiota painonpudotukseen. Tuona hetkenä se löytyi.

Tein pieniä elämäntapamuutoksia ja suuntana on hyvinvoiva, hoikempi ja nätimpi minä. Nyt oon viikon syönyt säännöllisesti, kevyesti ja terveellisesti ja mulla on tosi mahtava olo. En aio käydä vaakalla enkä mittailla itseäni, vaan  kuunnella kroppaani ja tehdä semmosia ratkaisuja jotka tuntuu hyvältä. En halua tästä tehdä mitään juttua, vaan tehdä tätä ihan itteni kanssa vaan.

Pari viikkoa täällä jäljellä ja oon tosi onnellinen siitä, että mun kämppä jää tänne odottelemaan mua, kun taas palaan syksyllä. On niin etuoikeutettu ja onnellinen olo, kun on saanut rakentaa kotinsa kahteen näin kauniiseen maahan. Ihana Tansania ja ihana Suomi!