lauantai 2. heinäkuuta 2016

Suomifinlandii

Hello, its me.

Oon aloittanut aika monta kirjoitusta tänne ja heittänyt yhtä monta kirjoitusta roskakoriin. Älyttömän hankalaa, kun on tapahtunut niin paljon, mutta sitten ei kuitenkaan mitään. Oon ollut Lappeenrannassa kolme kuukautta poistumatta sieltä kertaakaan ja vaan nauttinut siitä, että kaverit soittelee ja reeni kulkee. Oon välillä pohtinut tämän blogin kohtaloakin. Viedäkö sitä johonkin suuntaan, vai aloittaako ihan uusi. Tällaisenaan tämä tökkii.

Paluumuutosta sen verran, että se on kaikessa ihanuudessaan ollut vaikeaa, ahdistavaa ja hirveää. STRESSAAVAA. Pitää saada töitä, että voi hankkia kämpän, että voi saada töitä.

Ajattelin, että mun CV on vahva ja sillä pääsee heittäen töihin. No ei pääse. Yhdessäkin työhaastattelussa kysyttiin, että "miten ajattelet pärjääväsi työelämässä, kun lastensuojelun työkenttä on niin kovin muuttunut 1,5 vuoden aikana?". Lastensuojeluhan ei ole muuttunut tippaakaan - kunhan vain piti päästä jallittamaan onnetonta Afrikan kävijää. Onneksi löytyi taho, joka arvostaa kansainvälistä työkokemusta ja sain osa-aikaista työtä muuan koulusta. Pääsin koulunkäyntiavustaksi valmistavaan opetukseen, jossa siis olen opettajan työparina opettamassa Suomen kieltä pakolaisille. Työ on osa-aikaista, joten aikaa jää harrastella ja elää elämää. Oon aika taipuvainen tekemään työstä koko sisällön elämälleni, nyt niin ei ehkä käy kun työtunteja on niin vähän.

Kämppää en viitsinyt edes etsiä ennen työpaikan varmistumista. Juhannuksena tuli mun asunnonhaku puheeksi ja kaverin pikkuveli tiesi tyypin, jonka yksiö Lappeenrannan keskustassa on vuokralla. Kävin katsomassa asuntoa alkuviikosta ja se on ihana. Kohtuullinen vuokra, puulattiat, ikkunalaudat, keskeinen sijainti, mun kuntosalille 20 metriä, bussipysäkille toinen samanmoinen, vaatehuone ja pieni keittiö. Kämppä on rakennettu 50-luvulla ja se on tosi ihQ. Boheemit kalliovibat, eikä oo missään Lappeenrannan kämäisessä lähiössä. Oon asunnosta tosi onnellinen.

Ilosaarirockin peruin. Peruin samalla 20 vuotta kestäneen ystävyyssuhteen mun Ilosaarirock-kaverin kanssa. Tämä ihminen otti asiakseen aiheuttaa sellaista sotkua rakastumisen ja ihastumisen nimissä, että mun on hyvin vaikea enää kuvitella että meidän pilalle mennyt ystävyys voisi tästä enää mitenkään eheytyä. Ajattelin ensin, että olisin tästä päätöksestä jotenkin hajalla, mutta jostain syystä ei tunnu missään.

No muuten elämä on ollut tiivistetysti bodypumppia, pontikkaa, juhannusta, tiivistyneitä ystävyyssuhteita, ihastumisia, hieman Helsinkiä, hyvää ruokaa, laihtumista, koiria, kissoja, kesää, panimoa, berliinin munkkia ja sen sellaista. Roppakaupalla iloa.

Suomi on niin rakas ja kaunis ja mulla on Lappeenrannassa niin hyvä olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti