Uuteen viikkoon

Ylihuomenna tulee kuluneeksi kaksi viikkoa päivästä, jolloin lentoni Tukholmasta Etiopian kautta tänne laskeutui Kilimanjaron kentälle. Olen viettänyt Tansaniassa yhteensä aikaa likemmäs puoli vuotta, joten kotiutuminen tänne on ollut helppoa. Huomaan, että silmäni ovat jo tottuneet muun muassa Kilimanjaron jylhään kauneuteen ja tietä reunustaviin joulupuihin, joita tänne ekaa kertaa matkustavat tyypit katselevat ihmeissään.

Tansania ei tunnu eksoottiselta Mustan Afrikan maalta, vaan ihan oikealta kodilta, joka tosin on ihan erilainen kuin kotini Suomessa. Välillä joudun asiasta tehden keskittymään mua ympäröiviin asioihin. Askel ei enää ole hidas, eikä katse pysähdy elämää vilisevän kaupungin yksityiskohtiin. Mun ei tarvitse enää ihmetellä näitä asioita, vaan ne ovat jo arkisia. Olen aloittanut sopeutumisprosessin jo kolme vuotta sitten ja siitä saakka on ollut selvää, että täällä minä haluan elämääni elää, joten tänne tupsahtaminen on sujunut kuin itsestään.

Mulla on edelleen hyvä fiilis työstä jota teen. Tykkään pyöritellä papereita, kirjoittaa asiakirjoja ja opetella excelin käyttöä. Kämppikset ovat pääsääntöisesti tosi kivoja ja talolla rento yhteenkuuluvuuden meininki, vaikka 14 ihmisen kimppakämpässä arvot ja asenteet ovat välillä tottakai ristiriidassa. Yllättävän monta ihmistä mahtuu saman katon alle, kun vaan muistetaan keskinäinen kunnioitus ja arvostus ja se, ettei oma tapa elää ja tehdä asioita ole välttämättä se ainoa oikea.

Tänään olin elämäni ensimmäistä kertaa full body massagessa. Talolla käy pyynnöstä hierontoja tekemässä Tracy, joka on Nairobissa kouluttautunut hieroja- ja kynsityyppi. Hieronta kesti tunnin ja maksoi noin 12 euroa. Lihomisen myötä on niin outo olo tässä kehossa, että rentoutumisen sijaan mä mietin vain, että miltä mun selluliittireidet, löllerömaha ja paksu perse mahtavat näyttää kun ne kiiltävät baby oilista. Sen lisäksi keskitin ajatukseni siihen, että toivottavasti baby oil lähtee lakanoista pesussa ja miten yliopistolistan päivitys on yhä vielä kesken. Oli hankala rentoutua täysin tilanteessa, jossa makaa toisen edessä jalassa vain kalsarit ja tissien peittona pyyhe. Täytyy kokeilla uudestaan, ehkä minä totun moiseen nakuiluun.

Netti on toiminut afrikkalaiseen tapaan aika verkkaisesti ja feispuukkaamisen sijaan mulla on ollut aikaa tehdä kaikkea kehittävää. Oon lukenut kirjoja ja tänään aamulla sain päätökseen ensimmäisen osan triptyykistä Älä Pyyhi Kyyneleitä Paljain Käsin. Kirjan on kirjoittanut tunnettu ruotsalainen koomikko/kirjailija/mediapersoona, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan saa mieleeni. Tarina sijoittuu 80-luvun alun Tukholmaan ja kertoo HIV:n saapumisesta Ruotsiin. Kirja kertoo kirjailijan ystävistä ja perustuu todella tapahtuneisiin asioihin ja ihmiskohtaloihin. Pysäyttävä, hyvä. Toivottavasti saan jostain käsiini kirjan 2. osan.

Mun kämppikseni Suomesta soitti mulle eilen FaceTime-puhelun ja varasi samalla lennot Tansaniaan! Karo tulee kylään kaverinsa Ellun kanssa heti joukuun ekalla viikolla ja viipyy täällä 10 päivää! Mahtavaa! Sansibarille ei ehditä ehdi, sillä vietän siellä uuden vuoden Miukkiksen kanssa. Paljon hauskaa tekemistä on luvassa noin muuten. Ajateltiin tehdä 4 päivän safari Serengetiin, Ngorongoroon ja Tarangirelle, käydä hot springseillä ja sen lisäksi mä vien tytöt Moshin yöelämään bailaamaan!

Ei mitään muuta uutta auringon alla. Mun on hyvä olla täällä. Tässä vielä pari kuvaa meidän tän hetkisestä poppoosta!