Hulinaa

Missä vaiheessa mun väsähtäneestä ja hitaasta elämästäni tuli näin sosiaalista ja kiireistä? Olen Ilosaarirockista asti ollut melkein joka päivä kellonympäri ihmisten keskellä lukuunottamatta kolmea edellistä iltaa, jotka olen pitkästä aikaa saanut rauhoitettua itselleni. Koko heinäkuun jatkunut epäsäännöllisyys ja lystinpito on johtanut siihen, että olen saanut vyötärölle lisäröllöä ja olen sosiaalisesti hieman ylikuormittunut. Tänä yönä nukun hyvin ja toivon että tämä uupumus ja vatsamakkaramasennus kaikkoaa viikonloppuna Fest Afrikassa!

Ilosaarirokista pääsin kätevästi kavereideni kyydillä Pieksämäelle moikkailemaan hyvää ystävääni Annua ja tämän poikaystävää Tuomasta. Tyypit olivat ostaneet ihanan keltaisen rintamamiestalon jonkin matkan päästä Pieksämäen keskustasta ja hankkineet kanoja! Ensimmäinen päivä meni potiessa rokkailun jälkitautia, mutta ehdittiin touhuilla muutaman päivän sisällä vaikka ja mitä! Syötiin ulkona, käytiin tuoreilla munkeilla kesäkahvilassa, kierrettiin kirppiksiä, tuunattiin Annun jakkara afrikkakankaalla, haettiin lähteeltä vettä, pelattiin ristiseiskaa, nähtiin susi, löydettiin mulle ihana keltainen mökki ja etsittiin aarteita metallinpaljastimella. Suurimmaksi osaksi löydettiin nauloja ja ruostuneita pultteja, mutta jostakin kaikkien on aloitettava.

Samana päivänä kun tulin Pieksämäeltä kotiin, mun ihanat kaverit Kira ja Jukka Lappeenrannasta tulivat kylään ja punkkasivat kolme yötä meidän olkkarin sohvalla. Ollaan aikamoinen kulinaristikolmikko ja melkein kaikki mitä tehtiin liittyi tavalla tai toisella hyvään ruokaan tai juomaan. Käytiin syömässä Smörissä kolmen ruokalajin taivaallisen hyvät illalliset, juotiin Turun kahvipaahtimolla kahvia ja kitattiin hyvää kaljaa aamuyöhön. Lauantaina tehtiin picnic kirkkopuistoon, syötiin laadukasta juustoa, vastaleivottua patonkia, herkullisia salaatteja, ilmakuivattua kinkkua ja naudan keitettyä kieltä. Huippua!

Vieraiden lähdettyä olen ehtinyt touhuamaan kaikenlaista muuta! Kun Kiran ja Jukan auto suuntasi nokkansa kohti itää, hyppäsin minä pyörän selkään ja lähdin työkavereiden luo istumaan iltaa. Sen lisäksi olen auttanut kaveria eräässä hommassa, joka on myös täyttänyt jonkin verran kalenteriani. 

Pieksämäellä ollessa mun puhelin soi ja mua pyydettiin lehtihaastatteluun. Kuvaaja ja haastattelija kävivät täällä meillä tiistaina ottamassa kuvia ja jutustelemassa. Jotenkin menin lukkoon haastattelutilanteessa ja mua pelottaa, että vaikutan haastattelun perusteella ihan vajukilta. :D Onneksi toimittaja osaa hommansa ja saa mun tyhmästä sönkötyksestä muodostettua varmaan ihan luettavan tekstin. Jälkeenpäin oon miettiny, että olisin voinut puhua enempi myös pikkuisista reissuista joita oon tehnyt edellisen kahden vuoden aikana sinne tänne, mutta en mää oikein osaa pitää niitä minään edessä olevan Tansanian ja parin vuoden takaisten pidempien reissujen rinnalla. 

Mitäs muuta. Olo on aika hullunkurinen ja suihkussa ollessani tajusin, että viikonloppuna ylitetään aika suuri rajapyykki, sillä festien jälkeen muuttoon on alle kuukausi! Sain jonkin haikeilukohtauksen ja tajusin, että vaikka lähtöpäätöksestä alkaen aika on kulunut tosi hitaasti ja sitä on tuntunut olevan loputtomasti, niin nyt sitä on jäljellä enää NELJÄ KOKONAISTA VIIKKOA! Ja mun pitäis nähdä ulkopaikkakuntalaisia kavereita, äitiä, pikkusiskoa ja turkutyyppejä ja tehdä kaikkien kanssa jotain hauskaa! Kääk!

Nyt mä laitan nukkumaan, että jaksan huomenna herätä pakkailemaan ja laittamaan asuntoa lähtökuntoon. Edessä jälleen viikonlopun verran hengailua entisten tansaniakämppisten, ystävien ja afrikkamusiikin parissa! Festareilla tavataan!