Tänään koitti tuomiopäivä. Aamulla lähdin Iskän kyydissä mummulaan henkisesti höykkyytykseen valmistautuneena. Istuttiin kahvipöydässä ja jossakin vaiheessa Mummu heitti ilmoille asian, josta puhumista yritin kovasti vältellä: Milloin sinä Jenni sitten lähdetkään sinne Afrikkaan? Vastasin anteeksipyytelevään sävyyn lähteväni 26.8 ja ajattelin, että lyhyt ja ytimekäs vastaus ehkä tyrehdyttää koko keskustelun.
Siitä alkoi kuitenkin kysymystulva:
- Mitä sinä siellä teet?
- Mitä tapahtuu vanhalle sun Turun pestille?
- Miten se Ebola, onko sitä Tansaniassa?
- Onko rokotukset kunnossa?
- Kuka sulle maksaa palkkaa?
- Et sää varmaan tarvihe villasukkia ens jouluna?
Ei yhtään aliarvioivaa, ei yhtään ilkkuvaa, ei yhtään ilkeää kommenttia. Kerroin, että kansainvälinen työkokemus on nykyisin todella arvostettua ja että mun nykyinen työpaikka odottaa täällä Suomessa. Kerroin työstäni Tansaniassa, maan turvallisuus- ja terveystilanteesta ja siitä, että tämä on ainutlaatuinen tilaisuus lähteä. Kerroin Isän ja Äidin kannustaneen mua lähtemisessä. Mummu ja Vaari taisivat hyväksyä valintani. Vaari tyytyi tapansa mukaan olemaan hiljaa, mutta Mummun veljen saapuessa paikalle kertoi Mummu lähdöstäni tyytyisen ja ylpeän kuuloisena.
Mahtava tunne! Se kun kaikki tärkeät ihmiset ympärilläni taitavat ihan OIKEASTI ensimmäistä kertaa ymmärtää, miten oon tehnyt itseni näköisen ja parhaalta mahdolliselta tuntuvan valinnan. Tai vaikka eivät sitä ymmärtäisikään, niin ainakin arvostavat. Mulla ei ole enää mitään salattavaa keltään. <3
Moi, tulin vastavierailulle. :) Hienoa lukea, että isovanhempasikin ottivat muuttosi hyvin vastaan.
VastaaPoistaPerehdyn blogiisi piakkoin paremmin lisää.
Virva/Chido Zimistä.
Tervetuloa vain! :) Täällä blogin puolella on kova muuttointoilu menneillään! :)
PoistaAfrikkaan on hyvä muuttaa. Itse viihdyn täällä ainakin paljon paremmin kuin Suomessa. Suomi tuntuu tukahduttavalta.
VastaaPoistaNiin tuntuu. Haluan elämänmakuia!
PoistaIhan huippua kun oot lähdössä Afrikkaan, ja olen samaa mieltä, että tuollaisiin tilaisuuksiin kannattaa ihan ehdottomasti tarttua! Kaikki omassa lähipiirissänikään eivät aina ymmärrä jatkuvaa kaukokaipuuta, reissujen tarvetta ja etenkin pidemmät ulkomailla oleskelut ovat herättäneet kaikenlaisia tunteita kyyneleistä onnentoivotuksiin. Pääasia kuitenkin on, että tekee sellaisia valintoja, joihin itse on tyytyväinen ja joita tekee oman itsensä vuoksi, siksi, että haluaa tehdä niin. Vielä hienompaa sitten on, jos läheiset ihmisetkin seisovat noiden päätösten takana! :)
VastaaPoistaTää on mulle niin iso juttu, että kurjaa olisi jos ei ne elämän tärkeimmät tyypit seisois tän jutun takana ja tsemppais! Iskä on myötämielinen lähinnä siks, että mun virka täällä säilyy. Itteä ei virka kiinnosta, vaan se että pääsee lähtemään pois syksyn jaloista maahan, jossa voi aidosti olla onnellinen ilman sitä kauhiaa suorittamista ja paineita.
Poista