Onko onnen määrä vakio?

Tässä pari päivää äidin mökillä omenapuun alla köllötellessä ehdin funtsimaan Afrikkaan lähtöä. Sitä, kuinka kaukaisesta unelmasta onkin yllättäen tulossa totta ja miten kaikki asiat ovat vain lutviutuneet. Esimies on ymmärtänyt, vanhemmat kannustaneet, vuokraisäntä kertonut että voin pitää huoneeni meidän kimppakämpässä, pankki luvannut vapaata lainanlyhennyksestä reissun ajaksi ja vakuutus paljastunut halvemmaksi kuin uskalsin koskaan odottaakaan… Iloitsen kaikesta tästä tsempistä ja lukemattomista onnenkantamoisista, mutta salaa mua myöskin pelottaa. 

Mua ei pelota muuttaminen kehitysmaahan, ei asuminen kimppakämpässä eikä mun työ. Tansania on tuttu maa. Tiedän heikkouteni ja vahvuuteni, mitä 20 ihmisen kimppakämpässä asumiseen tulee. Mulla on oma huone, jonne voin vetäytyä haukkaamaan happea silloin kun tarvitsen omaa tilaa. Rauhallinen toimistotyö sopii mun tämän hetkiseen moodiini paljon paremmin kuin teinien kanssa vääntäminen. Kulttuurishokki iskee todennäköisesti vasta Suomeen palatessa. On kiva kun äiti tulee käymään ja jouluksi saan kylään ihanan Miukkiksen.

Se mikä mua jännittää on mun pahin pelkoni. Entä jos jotain tapahtuu ennen matkaa? Entä jos kuitenkin onnistun kaatumaan niin, että eturistisidesiirrännäinen irtoaa? Entä jos leikkauksen jäljiltä polveen tulee jokin kummallinen komplikaatio? Entä jos joku mun läheisistä sairastuu? Entä jos Tansanian turvallisuustilanne yhtäkkisesti muuttuukin tai ebola-virus päättää levitä myös itärannikolle? Sanotaan, että vitutuksen määrä on vakio. Onko sama myös onnen kanssa? Kuinka kauan tämä onni voi jatkua, missä vaiheessa alkavat vastoinkäymiset?

Eivät nämä pelot ole se päällimmäinen muuttoon liittyvä tuntemus, mutta välillä ne jäytävät takaraivossa ja tulevat mieleen, kun mietin miten kaikki on mennyt epäilyttävän hyvin. Yleensä huiskin ne pois ja ajattelen, että asiat menevät näin koska kaikki tämä on tarkoitettu tapahtuvaksi. Ja että tämä jalan kuntouttaminen on tarpeeksi suuri risti yhden ihmisen kannettavaksi tänä kesänä. Mutta silti. Entä jos.