sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Cuba & Habana

Hetki sitten tajusin, että olen tässä blogissa vain sivunnut edellissyksyn matkoja. Ensin kirjoittanut raamatullisen reissujärjestelyistä ja haaveista, mutta todellisesta matkasta faktaa löytyy vain pari sanaa. On ollut hankala lähteä avaamaan itselle niin merkityksellistä kummallisten tapahtumien sarjaa, mutta tehdään pelinavaus tällaisella kömpelöllä kuubapäivityksellä.

Tässä kuvassa reissu-jenni lähdön päivänä. Maailman paras matkahattu löytyi Seppälän alekorista ja ostaessani sen minulla oli selkeä mielikuva siitä, miten istun lätsä päässä havannalaisten pikkubaarien terassilla rommia siemaillen. Toisin kävi - Kuubassa oli niin kuuma, että hattu jäi käyttämättä. Lopulta lahjoitin sen Casan omistajalle Emmalle, joka taas antoi lakin eteenpäin.


Reissun ensimmäinen etappi oli Moskovan lentokenttä, jossa vaihdoin kivasta finskin koneesta rähjääntyneeseen aeroflotiin. Kentällä oli vielä varsin neuvostoliitomainen meininki, asiat toimivat tosi hitaasti ja viisumittomuuteni aiheutti lentokenttähenkilöstössä hämmennystä. Lentokenttäterminaali oli tunkkainen, mutta kahvilasta sai hyvää cappuchinoa. 





Olin onnekas ja sain koko penkkirivistön itselleni. Nukuin pitkiä pätkiä ja nautiskelin siitä, että sain levittäytyä koko kolmen penkin leveydelle. Telkkarin kaukosäädin oli rikki ja roikkui kolmen erivärisen nirhautuneen piuhanpätkän päässä, tosi monessa leffassa oli venäläinen dubbaus. Lentokoneessa ei ollut alkoholitarjoilua, joten seurasin vierestä kun venäläiset humaltuivat käsimatkatavaroissaan kuljettamiensa vodkapullojen voimalla. Safka oli aika perusvenäläistä hyvää, kurkkuun kyllä jäi kalasta ruoto koko matkan ajaksi. Ikkunasta näkyi vuoroin jäävuoria ja vuoroin tiuhaan kaavoitettua USA:n rannikkoa.

Saavuin Havannaan myöhään illalla. Hurrikaanikausi oli karkoittanut valtaosan turisteista ja sain neuvoteltua lentokenttätaksin hyvään hintaan. Aurinko laski ja ilta Kuubassa hämärtyi. Oli tosi surrealistinen fiilis: tässäkö tämä mun suuren matkan alku nyt on? Miltä tämän kuuluisi tuntua? Miksen pakahdu onneen ja halua syleillä Kuubaa kaikella rakkaudella?

Olin jo Suomesta käsin ollut yhteydessä Casa Morenon Emmaan. Yleensä casa particulareilla ei ole nettisivuja - tavan kuubalaisilla kun ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia nettiyhteyksiin. Emman casan löysin juteltuani seinänaapurini Anjan kanssa. Anja kertoi poikansa Kimmon käyneen Kuubassa ja majoittuneen entisen pomonsa kuubaaisen naisystävän äidin luo. Otin Kimmoon yhteyttä ja löysin Casa Morenon nettisivut, joita siis ylläpitää Matti joka asuu Emman tyttären kanssa Las Palmasissa. Matin kautta olin yhteydessä Emmaan ja varasin itselleni huoneen. Silti Emman luo tupsahtaessani minulla oli olo, ettei Emmalla ollut aavistustakaan minun tulostani. Perikuubalainen tapa hoitaa asioita.

Minut otti vastaan Emman veli Humberto ja hänen pitkäaikainen ystävänsä Franco. Humberto on Emman veli, joka on asunut Suomessa 10 vuotta. Franco on pitkän työuran kosmetiikkafirmoissa tehnyt italialainen, äärimmäisen karismaattinen vanha herrasmies. Humberto oli lomalla vakkarityöstään ja Franco asusteli emman luona, koska oli tapaamassa havannalaista tyttökaveriaan. Humberto näytti minulle huoneeni, tarjosi bissen ja lasillisen limpparia. Käytiin burguissa, meidän lähibaarissa, ostamassa minulle vettä ja sitten olinkin valmis petiin.


Paras huone


Olohuone


Maisema meidän parvekkeelta


sisäpiha


Mun tyypit

Ylhäällä muutama kuva casalta. Majoitus maksoi 30cuc/yö ja hintaan kuului parisänky ilmastoidussa huoneessa omalla kylppärillä, jääkaapilla ja telkkarilla. Emman luona työskenteli tyttö joka siivosi ja vaihtoi lakanat päivittäin. Sitten eräänä päivänä tämä tyttö katosi mukanaan minun kirppikseltä ostamani euron henkkamaukkatoppi. Emma raivosi koko illan koko kuubalaisella tempperamentillaan, miten nykyajan kuubalaiset naiset haluavat vain chupa chupa, eivätkä osaa tehdä töitä.


Ensimmäinen aamu tuntui ihan epätodelliselta. Aukaisin huoneeni ikkunat, annoin auringon tulvia sisään ja kuuntelin kadulta kantautuvia autojen ääniä. Tässä on mun eka aamupala, jonka vaatimattomuus tukee  teoriaani siitä, että Emmalla ei ollut aavistustakaan saapumisestani. Yleensä aamupalaan kuului nimittäin myös nakkeja, juustoa, kinkkua ja enemmän hedelmiä (guavaa, ananasta, mangoa, mameyta, papaijaa, banaania...). Kittasin tuota vastapuristettua guavamehua joka aamu varmaan pari litraa. Aamupala oli niin runsas ja täyttävä, että yleensä sitkuttelin iltaan asti sen voimin ja kävin sitten vetämässä burguissa pitsan tai hampparin. Pitsaan sai vaihtelevasti kinkkua ja juustoa, mutta oikeastaan useimmiten pelkkää juustoa. Hampurilaisen välissä oli yksi kurkkuviipale ja rustoinen pihvi. Silloin tällöin Franco vei mut lounaalle nuorikkonsa ollessa suorittamassa lääkärinopintojaan ja silloin tuli safkattua jotain kalaa. Meidän lähellä oli paljon paladorespaikkoja, eli kuubalasten perheiden pitämiä pikkuravintoloita, mutta ilman espanjankieltä niissä asioiminen oli aina niin hirveä prosessi, että mieluummin tilasin oluen ja söin köpöstä katuruokaa lähipaarissa. 



Silloin tällöin nassutin churroja ollessani kaupungilla. Vanhassa kaupungissa on söpöjä churrokojuja, joista saa nopean, rasvaisen ja energiapitoisen lounaan ihan pilkkahinnalla. Usein pyllötin churrojeni kanssa katukivetyksellä ja jaoin ateriani kulkukoirien kanssa. 

Reissuni loppupuolella löysin supermarketin ilot ja asioin supermercado 70:ssa, jonka hyllyt näyttivät siis tältä: 




Samaa tuotetta hyllytolokulla... Kiitos Fidel. Lähtiessäni Kuubasta vaihdoin konetta Caymansaarilla. Miten hullaannuinkaan siitä valtavasta ruokavalikoimasta jo lentokenttäkioskilla. Supermercadosta löysin kuitenkin kuin ihmeen kaupalla BRIE-JUUSTOA, jonka kanssa nautiskelin halpaa sangriaa. En tykännyt kokkailla Emman keittiössä, koska juttuhan on niin ettei lomalla tiskata. Siispä vedin välillä iltapalaksi kylmiä säilykenakkeja, keksejä ja maapähkinävoita. Ruokaostosten tekeminen oli aina yhtä jännää - koskaan et voinut tietää, löydätkö kaupasta juuri sinä päivänä jotain mitä olet suunnitellut ostavasi.




Humberton ja Emman serkku Daisy muutti Emman luo sen jälkeen, kun Emman siivoojatyttö lähti bailaamaan. Daisy kokkasi usein kuubalaista kotiruokaa ja tarjosi minullekin. Arkipäivisin parasta oli merisuolalla mausteut, liiskatut ja öljyssä paistetut platanot. Viimeisenä iltana Daisy kokkasi langostaa, riisiä ja mustia papuja.


Muutama eka päivä meni siinä vain ihmetellessä. Alkuun joku nössöpuoli minussa nosti päätään ja lähdin aika hitaasti laajentamaan reviiriäni. Syytän aikaeroa, josta toipuminen otti oman aikansa ja sitä, että kaikki tuntui kamalan vaivalloiselta kielimuurin ympäröimänä. Jo taksikyyti keskustaan oli aluksi työn ja tuskan takana. Pakon edessä opin espanjaa tosi nopeasti, mutta nyt kaikki Kuubassa oppimani on kyllä jo unohtunut. 

Hengailin koko 3 viikkoa Havannassa. Kaupungissa on kamalasti nähtävää, mutta minä elin mielelläni tavallista kuubalaista perhe-elämää sen sijaan, että olisin juossut museosta toiseen. Muceo de la revolution oli älyttömän mielenkiintoinen, mutta muutoin vietin aikaani Miramarin tuntumassa ja keskustassa.














Kauneimmillaan Havanna on valtavan kaunis. Aurinko paistoi ja kadut olivat turvallisia kulkea myös minunlaiselleni vaaleatukkaiselle hempukalle. Usein vain vaeltelin kaupungilla oikeastaan mitään sen suurempia suunnittelematta. Turistisuus ja sen mukana aina kaupanpäällisiksi saatava ukottaminen näkyy myös Havannassa ja muistan, miten välillä oli hirvittävän väsynyt siihen että tyypeistä jäi niin paha maku suuhun. Loman lopussa vastasin keskustassa juttelemaan tuleville suoraan "no hablo espanol" tai "no entiendo". Mun voimaihmiset asuivat ihan kaikki Miramarissa ja kuuluivat kaikki Emman tuttaviin. Tärkeimmäksi minulle muodostui Emman naapuri, vanha mies Civi, joka joskus oli meillä yövahtina. Istuttiin iltaisin parvekkeella, poltettiin tupakkaa ja juotiin crystalia.

Hurrikaanikaudella ilmat vaihtuivat vauhdilla. Joskus lähdin kaupunkiin taivaan ollessa sininen ja päästyäni perille näytti ilma aikalailla tältä:



Kadut tulvivat, bussiliikenne pysähtyi ja taivas oli vesisateesta harmaa. Joskus kuurot kestivät puoli tuntia, joskus kolme. Joskus tuntui ettei vesisade lakkaa ollenkaan, niinkuin näiden kuvien ottohetkellä. Istuin katoksen alla, join pari olutta ja odottelin ainoana valkoihoisena kymmenien sadetta pitävien cubanojen kanssa, että sade jollain ihmeen keinolla loppuisi. Minusta otettiin valokuvia ja olo oli kuin sirkuseläimellä. Ensin valokuvaaminen nauratti, sitten se ärsytti. Reissatessa joskus tuntuu kamalan raskaalta, kun aina erottuu massasta ihonvärinsä takia.



Kaupungilla oli pari kivaa baaria, mutta la bodeguita el medio on legendaarisesta maineestaan huolimatta aivan paska. Jotkut väittävät, että bodeguitasta saa kaupungin parhaat mojitot, mutta.......... oikeasti drinkit tehdään liukuhihnalla bodeguitaa mehusteleville turisteille. Meikä viihtyi usein vanhassa kaupungissa sijaitsevan Pina Colada-paikan sisäpihalla, koska siellä oli livemusaa. 


Kuuban rumempia kasvoja minulle edustaa la plaza de la revolucion. Karmea neuvostoliittomainen betonikenttä, jolla ei kai ole oikeastaan edes mitään käyttötarkoitusta. Ehkä sitä voisi käyttää hätälaskeutumispaikkana? :D Kenttää ympäröi Chen ja Fidelin muotokuvat sekä José Marti memorial. Itse tsekkasin hoodit vain valokuvausharrastuksen vuoksi.




Havannasta kulkee turistibussi Playa del Estellelle, mutta en ehtinyt sinne. Onneks parin kilsan päässä oli parhaimman loistonsa nähneitä, venäläisille suunnattuja 80-luvun loistohotelleja joiden uima-altailla sai pientä maksua vastaan hengailla... 




Minä tietenkin hankin heti kauniin ja tasaisen rusketuksen vatsaani. LOL.

Mitään muuta en oikein osaa Kuubasta kirjoittaa... Kolme viikkoa siellä hurahti. Ihana maa, ihanat ihmiset. Maailmanympärimatkaan kuuluu kyllä kieppi takaisin Kuuban kotiin :)

1 kommentti:

  1. Kiitsa hei tästä, oli hyvät sepustukset ja upeita kuvia!!

    VastaaPoista