Matkan alku Jamaikalla oli uuvuttava. Ilmasto oli kostea ja kuuma, nukkuminen 6 hengen dormyssa oli mahdotonta ja kaikkialla leijua kannabiksen käry aiheutti päänsärkyä. Eräänä päivänä luin löytämääni suomenkielistä kauhukirjaa Reggae Hostellin riippumatossa, kun hostellin portti aukesi ja sisälle asteli reippain askelin hikinen, laiha ja elämää nähneen näköinen brittimies. Jatkoin kirjan lukemista. Mies väsäsi jointtia, mutta huomasi rizzlojensa loppuneen. Ystävyytemme alkoi, kun tuo brittimies esittäytyi Edwardiksi ja kysyi, onko minulla sätkäpapereita. Ei ollut, mutta juuri sillä hetkellä meistä muodostui tiivis parivaljakko. Iltaisin juotiin bisseä hostellin terassilla. Ed poltti pilveä ja kertoi tarinoita villistä Meksikosta. Annettiin toisillemme musiikkivinkkejä, tutkailtiin karttoja ja käytiin kingstonilaisessa strippibaarissa. Yhteinen reggaeharrastuksemme kuljetti minut, Edin ja pari muuta brittiheppua myös Tuff Gong studioille.
Jokainen reggaepää tietää Tuff Gongin. Minulle studio edustaa miltei pyhiinvaelluskohdetta. Tuff Gong on Bob Marleyn vuonna -65 perustama levy-yhtiö, joka yhä edelleen on yksi Karibian suurimmista, ellei jopa suurin record labell. Mesta sijaitsee osoitteessa 220 Marcus Garvey Drive - suosittelen käymään kierroksella!
Päärakennus
Edward <3
Levykaupan puolta ja ihanainen Jason ekaa päivää Kingstonissa
Maksettiin pieni pääsymaksu studioille ja saatiin opastettu kierros Tuff Gongin tiloihin. Jotenkin mystiseltä tuntui kulkea studiossa, ihan Marleyn jalanjäljillä ja reggaen juurilla.
Artistien taukotila
Ehhhh, kolmas valvottu työyö ja jotenkin onnistuin poistamaan tässä olleen kuvan Tuff Gongin miksauspöydästä. Tässä siis lainakuva täältä. Saatiin istua miksauspöydän ääressä ja väännellä namikoita.
Miksaushuoneesta (??? kyllä, musiikkitermistö on hallussa) mentiin sitten itse studioon. Käytössä on The Wailersin rummut, joita siinä tovi paukuteltiin Marleyn urkujen ohella. Painostava huone akustiikaltaan, teki mieli lähteä äkkiä pois. Tässä studiossa nauhoittaa moni lahjakas reggaeartisti ympäri maailman. Bobin pojat sen sijaan käyttävät isänsä yksityistudiota, joka sijaitsee Hope Roadilla Bob Marleyn museoidussa kodissa.
Mastrointitilat ovien takana.
Mama Africa
MYÖ!
Vinyylintekohässäkkää.
Ja joku, ehhhhh, musiikkipöytä. Miksaillaankohan tälläkin? Ehkä?
Tuff Gongin vanhaa kalustoa. Mikä lie laite, liittyy varmaan vinyyleihin.
Kierroksen lopuksi heitettiin nimet ja terkut tuollaiseen tauluun. Kierros oli kiva ja oikeasti käymisen arvoinen, mutta en minä osaa siitä oikein kirjoittaa kun en tiedä äänityshommista mitään.
Kiekan jälkeen hengailtiin hetki Tuff Gongin puutarhassa, jossa kasvoi lähinnä hyötykasveja, hedelmäpuita ja yrttejä. Aurinko paahtoi niin, että kasvimaa oli kuivunut miltei hietikoksi. Oli kuuma, varmaan kuumin päivä Jamaikalla reissuni aikana. Onneksi jäätiin hengailemaan puutarhaan, sillä kotvan kuluttua oppaamme tuli kertomaan, että Tuff Gongilla levyttävä artisti olisi valmis tapaamaan meidät ja että tuo artisti on Charlie Chaplinin veli. Naureskeltiin asialle... Muka Chaplinin veli, tyyppihän kuoli 70-luvulla. Sitten jollakin välähti, että on olemasa reggae/dancehall-artisti, jonka nimi todellakin on Charlie Chaplin.
Ricky Chaplin heitti meille yksityiskeikan Tuff Gongin levykaupassa ja pyysi mua treffeille. Hot Datet lonkerotukkaisen vanhan miehen kanssa jäivät toteutumatta, kun Jason tuli hätiin ja esitti poikaystävääni. Mun ja Rickyn kohtaamisesta on olemassa myös arkaluontoista videomateriaalia, mikä pysyköön poissa bloggerista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti