tiistai 15. marraskuuta 2016

Turku

Torstaina sain kesken työpäivän puhelun soiton mun entisen työpaikkani henkilöstöpäälliköltä, joka kysyi että "Millä riskillä ja milloin pääsisit lähtemään Turkuun?" Muutama sananen vaihdettiin, käytiin lyhyt keskustelu ja lupasin miettiä yön yli. Vedin kengät jalkaan ja tarvoin lumisateessa koulun ulkopuolelle soittamaan paniikkipuhelua äidille. "No totta vitussa menet!" sanoi äiti, joten otin paikan vastaan ja irtisanouduin Lappeenrannan työstäni.

Epäuskon ja onnen sekaisissa tunnelmissa leijuin kämpille. Karoliina tuli yökylään, käytiin hampparilla ja pohdiskeltiin elämän kummallisuutta. Miten kaikki sitten meni kuitenkin niin, että Karo jää itään ja minä lähden länteen.

Monen mutkan jälkeen saavuin Turkuun eilen aamulla. Eihän tämä kodilta tunnu, mutta varmaan pikkuhiljaa sellaiseksi muuttuu. Lappeenranta on ihana, mutta pienet piirit ja kähinät ahdistaa. Täällä saan tehdä työtä jota rakastan ja mulla on täällä paljon kavereita. Vaikka lähdin Lappeenrantaan sillä mentaliteetilla että siellä asun ja elämäni sinne rakennan, niin ilman oikeita töitä ja aikuisen ihmisen tuloja se on kovin hankalaa.

Kannatti repäistä. Nyt mulla on työ, joka toivottavasti jatkuu myös ensi vuonna ja perjantaina menen allekirjoittamaan vuokrasopimuksen. Tällä hetkellä mulla on soppari vuoden loppuun, mutta voin kuulemma olla huoletta - töitä riittää. On ollut kiva kun entiset työkaverit on tulleet morjestamaan ja toivottaneet tervetulleeksi. Kaverit halunneet nähdä ja VIISI ihmistä tarjonnut yösijaa täksi mun kodittomuuteni ajaksi.

Oon taas oikeastaan aika nollapisteessä elämäni kanssa, mutta tällä kertaa tuntuu että tässä hommassa on jotain järkeäkin. Elämä = sydän sydän sydän.


2 kommenttia: