Sähköt menivät poikki, joten nappasin mopon tienposkesta ja tulin datailemaan Union Caféhen. Mulla on tosi hipsterimäinen olo, sillä juon paikallisten pientuottajien käsin jauhamaa ja paahtamaa kahvia samalla, kuin näpyttelen MacBook Airin kanssa blogia.
Oon ollut ihan superhypersosiaalinen viimeiset viikot ja nyt tuntuu siltä, että on aika erakoitua ja viettää aikaa ihan itsekseen. Kaikki viikonloput on tullut oltua liesussa - joko tehtyä töitä, järjestettyä pirskeitä talolla tai sitten vaan hilluttua baareissa aamuyöhön. Oon aina ollut vähän tällainen vaiheilija. Joko oon koko ajan ihmisporukassa, tai sitten en halua tavata ketään, enkä kuulla kenestäkään. Nyt ollaan ehdottomasti vaiheessa, jossa puhelin on illat pääosin äänettömällä ja telkkarista tulevat Frendit aivan riittävä seura koti-iltoihin.
Järkättiin talolla jättiläismäiset grillijuhlat puoltoista viikkoa takaperin. Aamulla osa meidän volunteereista plus minä lähdettiin kuumille lähteille Boma'Ngombeen. Uitiin, syötiin eväitä, maattiin riippumatoissa ja höpöteltiin niitä näitä. Rentoa ja kivaa. Lounaan jälkeen ajeltiin Moshiin ja talolle saapui perinteinen tanssiryhmä esiintymään ja vetämään treenejä.
Illalla Sudi ja Louis laittoivat mielettömän hyvää grillisafkaa. Meikäläinen keskittyi tequilan nautiskeluun ja jälkiruoan valmistamiseen. En oikein ollut party moodeissa, mutta osallistuin bileisiin lähinnä siksi, että Clever saapui tuona päivänä Moshiin ja halusin hengata samassa paikassa. Oli tosi kiva nähdä, että miten hauskaa talon asukkailla oli juhlissa ja miten yllättyneitä kaikki olivat siitä, että grillijuhlat olivat ihan oikeat JUHLAT.
Clever oli täällä tosiaan puoltoista viikkoa lomailemassa, mutta kidnappasin hepun meille töihin. Mulla ei sanat riitä kuvailemaan sitä, että miten ihana ja tärkeä ihminen Clever mulle on. Aikuisiällä on ystävyyssuhteiden solmiminen tuntunut tosi hankalalta, enkä olis koskaan uskonut että musta vois tulla näin läheinen yhdenkään tansanialaisen, saatika sitten miehen kanssa. Kumpikin meistä suhtautuu toistemme kulttuurien kummallisuuksiin lämpimän hyväksyvästi ja tilanteen niin vaatiessa äärettömän kärsivällisesti. On jo ikävä <3
Suomiretki lähestyy ja lentoihin on enää himpun verran yli kolme viikkoa. Jännittää! Matkasta on muodostumassa puoliksi työmatka, sillä oon menossa puhumaan meidän toiminnasta moniin oppilaitoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti