sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Peesissä

Tosi moni kyselee, että millaista mun elämä täällä Tansaniassa on. Vastaan aina, että ihan tavallista työssäkäyvän ihmisen elämää, mutta paljon kivempaa kuin Suomessa. Viime viikolla otin yks päivä asiakseni valokuvata mun päivän. 

Läheppä völijyy!


Huomentaaa! Sisäinen herätyskelloni (ja peltikatolla kiipeilevät pulut) herättävät mut joka päivä klo 6.30-7.00. Tämä aamu ei ollut poikkeus.  Nukuin edellisyön olkkarin sohvalla, johon asetuin taloksi Karon muutettua. 



Yritin tsekata aamulla sähköpostit, että voisin mennä töihin vähän myöhemmin. Sähköt menivät ja netti katkesi. Koska aamuinen datailuhetkeni meni pieleen, aloin hiljalleen tehdä töihin lähtöä. Taivas oli pilvetön ja suihkussa ollessani ihastelin Kilimanjaron molempia huippuja.



Soitin mun työkaverille ja sovittiin, että Adolph hakee mut töihin ysiltä. Pitkän odottelun jälkeen kyytiä ei kuitenkaan kuulut ja soitin uudelleen. "Oooh, are you ready?". Joo, oon. Sama kuvio toistuu joka päivä. Meen melkeen joka päivä töihin bodabodan kyydissä ja prätkäajelu on mukava startti päivälle.


Toimistolta lähdettiin Raun päiväkotiin Akiin kanssa heti, kun olin hörpännyt aamukahvin. Käytiin hakemassa lihaa lihakaupasta ja kävin morjenstamassa kakaroita ja hoitamassa muutamia yhdistyksen juttuja. 




Päiväkodilta Akii heitti mut takaisin toimistolle. Tällaisessa kopperossa minä istun kutakuinkin kymmenen tuntia päivässä. Mun työnkuvaani kuuluu kaikenlainen yhteydenpito tuleviin asiakkaisiin. Lisäksi hoidan viisumijuttuja ja teen kaikenlaisia paperihommia, kuten työsoppareita. Mun työnkuva laajenee koko ajan kummallisesti ja nyt oon alkanu jopa organisoimaan safareita. Eka mun järjestämä safari lähti matkaan tänä aamuna viideltä. Toivottavasi kaikki menee hyvin



Sähköt ovat edelleenkin useammin poissa, kuin päällä, joten toimistossa on tukahduttvan kuuma kun en saa ilmastointia päälle. Ahdistavaa.


Lounaan söin talolla. Tänä päivänä tarjolla oli inhokkiruokaani, eli cassavaa. Tungin päälle paljon mustapippuria, ketsuppia ja soijakastiketta peittääkseni cassavan maun.

Lounaan jälkeen pidin pikku tauon ja katselin kun Andrew ulkoilutti Pundaa. Lisäksi kävin karsimassa varkaat pihvitomaateista, joita ollaan istutettu takapihalle. En tienny että niin pitää tehdä, mutta äiti antoi ohjeita whatsupin välityksellä.

Sitten istuskelin vielä hieman lisää officessa ja jutskailin vapaaehtoistyöntekijöiden ja työharjoittelijoiden kanssa talon olkkarissa. 



Kotona tein kermakastiketta ja sikahyviä pesto-kanttarelli-lihapullia uunissa. Sain ihan hirveät vatsanväänteet, mutta oli se kyllä sen arvoista. En oo pitkään aikaan kokannut, kun ei oikeen huvita ostaa ruokaa pilaantumaan jääkaappiin. Juoksin vessassa ja katsoin Frendejä.



Ilta päätyi migreeniin, niin kuin kaikki illat ovat jo monta kuukautta päättyneet. Jäätä otsalle ja nukkumaan!


2 kommenttia:

  1. Mää katoin ensin että tossa ekassa kuvassa sulla näkyy nänni! :'D

    VastaaPoista