perjantai 24. huhtikuuta 2015

Hengissa ollaan!

Etta semmosta.

Paljon on tapahtunut marraskuun jalkeen. Olen kaynyt Sansibarilla 3 kertaa. Mulla on ollut ihania vieraita Suomesta. Myos suuria muutoksia on tapahtunut, silla Hanna on lopettanut Tanzania Volunteersilla ja on meikasta on tullut TVL:n Volunteer Coordinator. Olen myos vihdoinkin muuttanut pois hostellilta ja mulla on ihan oma koti!

Hannan kanssa ehdittiin ystavystya puolessa vuodessa. Valilla on aika tylsaa, kun taytyy yksin olla niin erinomainen, eika ole ketaan jakamassa tata maailmantuskaa. Toisaalta taas tykkaan siita, miten paljon enemman voin nyt toissa tehda ja etta mulla on joka ilta sellainen olo, etta olen oikeasti tehnyt toita! Ekat viikot tein toita kuin hullu, mutta nyt tyotahti on jo melko normaali. :D Mulla on paljon enemman vastuuta nyt ja vastuun myota myos motivaatio on kasvanut. Nautin tasta hommasta ja tykkaan kauheasti tehda toita Cleverin ja Luin kanssa. Ne on molemmat mua kohtaan aina niin mukavia ja koen, etta mun tyopanosta arvostetaan.

Hannan lahdettya olin Luin autossa ja ihastelin kaupungin sopoja parvekkeita. Ulisin, etta minakin haluan oikeat tyoajat, omat pienen parvekkeen ja keskustaan asumaan. Muutaman paivan paasta Lui kertoi etta on kaynyt katsomassa minulle asuntoa ja vei minut tsekkaamaan paria vaihtoehtoa. 

Eka kamppa oli polyinen ja homssuinen. Makuuhuoneen ja ruokavaraston katot vuosivat, ikkunalaudat olivat taynna pulun kakkaa, Ei moskiittoverkkoja ikkunoissa, keittiossa pelkka ruostunut lavuaari, vessan pontto ei vetanyt, suihkusta ei tullut vetta, makuuhuoneen ovenkahva jai kateen, parvekkeen ovi ei mennyt kiinni, kylpparin laatoitus oli saumauksen jaljilta likaisen ruskea, rappukaytavassa oli epamaaraista roinaa. 

Toinen kamppa oli siisti. Ei vuotavia kattoja. Taysin kalustettu, telkkarit ja sohvat viimeisen paalle. Moskiittoverkot ja salekaihtimet uusinta uutta, lattiat siistit ja laatoitettu, keittio kaikin puolin hyvin varusteltu, 

Ja mina tietysti rakastuin ensimmaiseen.

Olin ajatellut, etta asustelen siella ja ostelen pikkuhiljaa arjesta selviytymisen kannalta valttamattomia juttuja ja kokkailen lattialla kunnes loydan jostain rahaa poytatasoihin. Lui lupasi hoitaa vesi- ja sahkoasiat kuntoon. Sangyn sain vuokraisannalta, verhot hain torilta, jossa myydaan kaytettay tavaraa. Kaasuliesi ja petivaatteet piti ottaa talolta. Vitutti kun muuttamisessa kesti ja kesti. Valitin Cleverille, etta Suomessa olisin hoitanut sahko- ja vesiasiat kuntoon ihan itse jo kymmenen kertaa. Clever sanoi, etta taalla mies hoitaa nama asiat ja minun tulee nyt vain odotella. Viime perjantaina piti menna Luin kanssa katsomaan kamppaa, mutta sainkin vain avaimet kouraan. Raivoissani pakkasin viinaa, mopin, pesuaineet ja karhunkielet reppuuni ja painelin asunnolle siivoamaan.

Perilla minua odotti yllatys. Lui oli sisustanut ja remontoinut koko kampan!!! Olkkarissa oli jaakaappi, kahden hengen ruokailuryhma, nojatuoli ja pehmea matto. Keittioon oli rakennettu tasot ja tuotu astioita, poydalla oli tuoreita hedelmia ja jaakaapissa juomavetta ja Konyagia, makuuhuoneessa oli prinsessasanky uusine lakanoineen, yopoytineen ja moskiittoverkkoineen. Kylpparissa oli pyyhkeet ja matot ja peilit, vessa veti ja sahkot toimivat. Maa olin niin onnellinen, etta kikattelin yksikseni, kunnes se muuttui ilon nyyhkytykseksi. 

Mun kamppa on suloinen. Se on elamaa nahnyt, aina polyinen, vaatimaton ja boheemi. Ma rakastan mun parvekkeen oven ikkunaruutuja, keittion suttuisia avohyllyja ja kaltereita ikkunoissa. Suihkun ja keittion ikkunoista on suora nakyma Kilimanjarolle. Mun kamppa on intialaiskorttelissa, joten mun naapurit on ihan hassuja. Ma olen ainoa, joka ei ole inkkari. Korttelissa ei asu edes swahilityyppeja. Mun kampan naapurirakennus on Moshin suurin ja siihen avataan uusi ja edullinen ruokakauppa ihan pian. Kauppa on auki vuorokauden ympari ja sinne on turvallista kavella myos pimean aikaan. Odotan kovasti, etta voin hakea sunnuntaisin brunssiharpakkeet sielta.









Keskiviikkona oli mun tuparisynttarit ja talon asukit tulivat juhlistamaan. Ostettiin porukalla tortillavarkit ja kokkailtiin. Opetettiin kanadalainen Samantha juomaan salamiakkikossua ja juotiin viinia. Sorruin polttamaan muutaman tupakan. Ihana Eunika oli leiponut mulle kakun ja marenkeja ja sain lahjaksi kahvia, kekseja, karkkia ja ihanan korin. Sahkot menivat poikki kesken synttaritupareiden, mutta istuttiin sitten kynttilan valossa tunnelmoimassa. Mulla on sahkot poikki melkein joka ilta, mutta oon oppinut kaksi saantoa. 

1. Jata tietokone lataukseen aina kun lahdet toihin
2. Ala myoskaan unohda ladata puhelimen vara-akkua




Eilen oli sitten mun varsinainen synttaripaiva, joka oli ihan taydellinen. Sain heti aamulla ihan kamalasti positiivista energiaa kaikista niista ihanista onnitteluviesteista, joita sateli! Kesken tyopaivan Lui tuli toimistolle ruusukimpun kanssa. Kimpussa oli 29 ruusua, yksi ekstra jo ensi vuodelle. Maa en oo koskaan ennen saanu kukkia, ellei sita lasketa ku entinen puutarhuriksi opiskeleva poikakaveri toi repullisen jotain paleltuneita jama pelargonioita koulusta. 

Illalla mut vietiin viela intialaiseen ravintolaan syomaan. Maa rakastan intialalaista ruokaa. Pitais varmaanki alkaa kaveeraamaan naapurin rouvien kanssa, voisivat opettaa mut kokkaamaan paneerjuustoa moooonella eri tavalla. 

Ma oon onnellinen! Pitkasta aikaa! Mun elama taalla on parasta!





8 kommenttia:

  1. On se jotenkin ihmeellistä, että tyyppi asuu siellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on minustakin. Mutta jos kaipaatte ilmaista majoitusta, niin mun luo voi tulla kylään ja hoituu kuule kaikenlaisten safareiden varaaminen siinä samalla mun työpaikan kautta 8)

      Poista
  2. Kiva, kun pitkästä aikaa kirjottelet, oonkin aina välillä käynyt täällä kurkkimassa... :D Onko muuten miten tarttunu swahilin kieli siellä nyt, kun oot ollu pitempään?:) Nauti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän koko ajan enemmän ja enemmän, mutta sitten ku pitäis jotain vastata niin meen ihan jäihin! :D

      Poista
  3. Hyvä kuulla, että siellä ollaan hengissä. Voi video miten toi kaikki on niin hienoa. Se hompsuinen kotikin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä vaan, hengissä ja ihan tyytyväisenä vieläpä!

      Poista