Jalan kuntoutus alkaa olemaan loppusuoralla, vaikka olenkin toipilas tämän vuoden loppuun. Kävin tiistaina ortopedin kontrollikäynnillä ja ortopedi oli ällistynyt siitä, miten oon saanut säilytettyä jalan lihaskunnon näin hyvänä leikkauksesta huolimatta. Ortopedi nyki, taitteli ja testaili jalkaa, kertoi että jalka on toipunut ennätysvauhtia ja ylittänyt kaikki odotukset. Toivotti tsemppiä Afrikkaan ja käski olemaan reippaana.
Tänään oli viimeinen fyssari. Kerroin lintsanneeni jumpasta, fyssari käski olla lempeä itselle ja kehui kävelyäni hämmästyttävän symmetriseksi. Kyykkäsin eka kahdella jalalla, sitten yhdellä. Kummankin jalan linja todella suora, leikatunkin polven linja parempi kuin valtaosalla terveistä. Juteltiin pitkät pätkät Afrikasta, fyssari kertoi olevansa onnellinen sekä matkasta että siitä, että mun ei tarvitse vielä tässä vaiheessa kuormittaa jalkaa nykyisen työpaikkani painitilanteisssa. Sain tehtäväkseni kyykkäillä yhdellä jalalla ja tehdä askelkyykkyä, jotta jalan liikerata vetreytyisi ja saisin sen motoriikan toimimaan yhtä nopealla tahdilla kuin terve jalka toimii. Fyssari kertoi mun olleen kiva potilas ja että oon tehnyt suuren työn jalan kuntoutumisen eteen. On kuulemma harvinaista että potilasta joutuu perseelle potkimisen sijaan toppuuttelemaan ja hieman vetämään liinoja kiinni. Kiitin tsemppaamisesta ja siitä, että fyssari on jaksanut kaikki nämä 14 viikkoa valaa uskoa siihen, että jalka kuntoutuu vielä.
Kahden viikon kuluttua saan aloittaa varovasti hölkkäämään. Salilla käyminen on enemmän kuin sallittua. Ei pallopelejä, ei kontaktilajeja, ei joukkuepelejä tänä vuonna. Zumbaa ei suositella, mutta voin kokeilla sitä oman fiiliksen mukaan jos skippaan kiertoliikkeet. Joogan aloitan heti syyskuun alussa. Oon sekä fyssarin, että ortopedin mukaan erittäin hyvässä muuttokunnossa. HYVÄ MINÄ!!!
Polven kuntoutusprosessi on ollut pitkä ja kivinen. Eka kuukausi oli henkisesti kaikkein raskain, kun joutui koko ajan olemaan hieman riippuvainen toisista. Liikkuminen jo kotona oli hankalaa, muualle alkuun yksin lähteminen mahdotonta. Yritin silti pysyä liikkeessä ja toimia itsenäisesti, väitän että just siksi oon saanut itseni hyvään kuosiin näinkin äkkiä. En ole jumittanut sohvalla, vaan tehnyt asioita oman toimintakykyni mukaan ja kepeistä päästyäni kävellyt kävelemistäni! Kaikille ACL-leikkaukseen meneville toivotan siis pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja suopeutta omaa hitaampaa olemusta kohtaan. Jalan suhteen mulla on enää yksi ainoa toivomus. Ettei sitä enää koskaan särkisi ja että mää vielä joskus voisin hypätä onnesta X-hypyn!
Oho. Siinä oli kaks toivomusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti