Perinteitä

On olemassa monenlaisia perinteitä - mukavia ja niitä vähän mälsempiä. Perinteisesti minä olen viettänyt Juhannukset töissä, mutta uudeksi juhannusperinteeksi on näköjään muodostumassa kipeän polven ja kävelykeppien kanssa käpsytteleminen. 

Tulin muutama tunti sitten Helsingistä takaisin Turkuun. Juhannus alkoi lupaavasti, kun tutustuin kivoihin poikiin metrossa matkalla Vuosaareen ja liityin hetkeksi heidän jaloviinarinkiinsä. Sain kutsun bileisiin, puhelinnumeroita vaihdettiin ja lähdin Miukkiksen luo. Jotenkin meininki sitten nuupahti ja oltiin nukkumassa jo ennen puoltayötä. Samanlainen pöhnä oli päällä vielä lauantaina ja sunnuntainakin. Juhannustaikoja sentään tehtiin, saunottiin ja syötiin lohta. Ihan hyvä näinkin.

Jotain kuitenkin saatiin aikaiseksi! Näyttää siltä, että olen kehittänyt itselleni myös uuden uuden vuoden perinteen. Varattiin nimittäin kiva mökki Sansibarilta muutamaksi yöksi! Miia tosiaan osti jokin aika sitten lennot Tansaniaan joulupäiväksi ja kyläilee mun luona pari viikkoa. Vuosi vaihtuu nyt siis jo toista kertaa peräkkäin maailman parhaiden rantabileiden merkeissä! Sen verran olen oppinut, että varattiin tällä kertaa vessallinen huone. Nimittäin Sansibarin matkoihin liittyvä perinne on mun kohdallani ruokamyrkytys!

Kendwan jälkeen matkataan Miukkiksen kanssa vielä Stone Towniin pariksi päiväksi. Varattiin parvekkeellinen Queen Size huone Stone Town Cafésta. Niiden ihana henkilökunta ehdotti mulle alennettua hintaa, koska olen käynyt siellä jo kerran aikaisemmin. Aivan mahtavaa! Mulla ei ole huoneesta kuvaa, mutta tässä on meidän parveke. Valkoviinit kylmään!