tiistai 29. huhtikuuta 2014

Pariisi - Pere Lachaise

Juhlittiin mun ja äiskän synttäreitä Pariisissa. Mukava, mutta uuvuttava reissu. Suurimmilta erimielisyyksiltä säästyttiin, vaikka neljä päivää samassa hostellihuoneessa taisi olla meille kaikille  itsenäisille ja pärjääville naisille myöskin pieni hermojen koettelemus. Ei tapettu toisiamme ja hengissä selvittiin romanikerjäläisten ryöstöyrityksestä huolimatta! 

Mua ärsyttää mun tapa kirjoittaa tänne tylsiä ja päiväkirjamaisia, kronologisessa järjestyksessä olevia jaaritelmia. Yritän oppia siitä pois. Siispä tän päiväisessä päivityksessäni keskityn meidän retkeen, joka tehtiin Louvren ihmismassojen jälkeen niin ihanan rauhalliseen Pere Lachaiseen. 

Pentuna suunniteltiin mun kämppiksen kanssa, että lähdetään reilaamaan kun päästään peruskoulusta.  Mulla oli reissulle yksi ja ainoa must see-kohde - Jim Morrisonin hauta. Tämä suuruudenhullu suunnitelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut, mutta viime keväänä pääsin vihdoinkin vierailemaan Pere Lachaisella. Männäviikolla palasin rikospaikalle!









Jotain rauhoittavaa näiden satojen tuhansien hautojen ja katakombien keskeltä voi löytää. Alue on niin suuri, että siellä saa vaellella rauhassa ilman törmäämistä valtaviin turistimassoihin. Tunnetuiden henkilöiden haudoilla on usein käypäläisiä, mutta muutoin hautausmaa on hyvä paikka irrottautua ihmishälinästä. Yöaikaan en paikalle uskaltautuisi, koska Pere Lachaise on yli miljoonan ihmisen viimeinen leposija. 

Mulla on hassu olo siitä, että tää kauan odotettu reissu on nyt ohi ja reissaamiset hetkeksi reissattu. 2,5 viikon kuluttua mun polvi vihdoinkin operoidaan ja se tarkoittaa 3 kuukauden mittaista saikkua ja aika isoa mustaa aukkoa mun kalenterissani. Jänskättää mitä kesä tuo tullessaan, mutta mulla on sellainen olo, että isoja juttuja on ilmoilla!

4 kommenttia:

  1. Pitäisköhän myös vihdoin korjata se suuri vääryys, kun en ikinä jostain syystä päässyt lukion lopulla kavereiden kanssa Pariisiin ja pyhiinvaellukselle Morrisonin haudalle... tsemppiä leikkaukseen ja hanki pyörätuoli valmiiksi. Mä jotenkin kuvittelin pärjääväni kepeillä, mutta ensimmäisen viikon jälkeen olin niin loppu ja kypsä, että oli pakko hankkia pyörät alle. Alko hommat sujua huomattavan paljon paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli viime kesänä pari viikkoa ne kepit... Ottaa jo valmiiksi päähän, kun tietää että on hankala saada edes omaa kahvikuppia kannettua keittiöstä olkkariin. Oon kaiken lisäks ekat päivät yksin täällä kämpillä, kun Karo on Koreassa. Mielenkiinnolla odotan esim ruokakaupassa käymistä.

      Menkää ihmeessä Pariisiin ja Jimpan haudalle. Mulla jäi tällä reissulla tsekkaamatta talo, johon Morrison kuoli, mutta onpahan syy lähtee sinne vielä kerran. Sitä paitsi Pariisin kupeessa on paikka, jossa on ollut human zoo - sen haluaisin nähdä!

      Poista
  2. Oon lukenu varmaan liian monista luksuslakku-macarons-hienosteluretkistä Pariisiin, kun en oo aiemmin innostunu koko kohteesta.. mut nämä kuvat on just sen näköisiä että ehkä siellä vois käydäkin! Tsemppiä leikkaukseen, ja etenkin sen jälkeiselle ajalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhh, ei oo munkaan juttu sellaset. Esim Wienistä en tykänny kauhiasti siksi, ku se oli nii hienostopaikka, vaikka reissu itessään oli silloin kiva! Mutta kyllä Pariisista löytyy särmää, ku suuntaa vaan pois macarons-cucci-louisvuitton-alueelta :D

      Poista