Annu ja Tuomas lähtivät viime yönä lennolla Suomeen. Sitä ennen ehdittiin kuitenkin todistaa kanan kuolema ja vierailla mun vanhassa työpaikassa lapsivankilalla. Putkalla asiat eivät olleet enää ennallaan, vaan kehitystä parempaan suuntaan oli selkeästi tapahtunut, mikä lämmitti vanhan vankilaopen sydäntä. Vankilalle oli saatu uudet pöydät, opetusmateriaalia, sterkat ja mikä tärkeintä - uusi vesisäiliö ja savupiippu keittiöön. Mun aikaiset lapset olivat kaikki lähteneet vankilalta eteenpäin, osa suurempaan lapsivankilaan, osa koteihinsa ja osa takaisin kadulle. Uudet pojat olivat hekin herttaisia ja kivoja, mutta aika varauksellisia. Joukossa oli myös aika monta tyttöä!
Kotiin tullessa kanalasta katosi yksi kuku. Maailman coolein Teurastaja-Akram tarttui veitseen ja riisti hengen illallistarpeeltamme. Kanan elämä oli lyhyt, mutta onnellinen. Lähiruokaa parhaimmillaan on, kun kanat löytyvät omasta kanalasta ja jälkkärimangot voi poimia pihapuusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti