Kun vuonna 2002 näin Madventuresin Intia-jakson päätin, että tuonne kahjoon maahan minun on lähdettävä. Kymmenen vuotta myöhemmin pakkasin rinkkani kotiuduttani vain 2 viikkoa sitten tajunnan räjäyttäneeltä, pitkältä Karibian matkalta.
Lähdin Intiaan väärän aikaan. Väsyneenä ja edelleen hämmentyneenä kaikesta siitä ihanasta, mitä sain Kuubassa ja Jamaikalla kokea. Ensimmäistä kertaa olin kaukomatkalla puolitutun kanssa, sekin oli virhe. Tykkään ihmisistä ja kaverin kanssa reissaaminen on parhaimillaan huikeaa, mutta reissukaverin täytyy olla vähintään yhtä itsenäinen kuin minun.
Intia oli likainen ja ihmiset kieroja. Köyhyys tuntui syöneen heistä rehellisyyden, vilpittömyyden ja elämänilon. Tiukka uskonnollinen ilmapiiri kontrolloi kaikkea, miehet olivat päällekäyviä kähmijöitä ja naiset nurkkaan ajettuja ja surusilmäisiä.
Oltiin tien päällä kuukausi. Ensin muutama päivä Delhissä, josta lähdettiin autokuskin kanssa kiertämään Agra ja Jaipur. Tutustuttiin tosi mukaviin italialaisiin tyttöihin, jotka olivat saman firman asiakkaita ja tekivät reissua meidän kanssa yhtä matkaa kulkien. Sieltä palattiin Delhiin muutamaksi päiväksi hengittelemään ilmansaasteita.
Delhistä lennettiin Varanasiin säästääksemme aikaa. Meidän oli tarkoitus ottaa omat huoneet, mutta koska hostelli oli täysi, majoituttiin eri paikkoihin. Tutustuin Varanasissa Ekiin, jonka kanssa olin pallontallaajien foorumilla keskustellut ja joka oli paljastunut kaverini isoveljeksi. Varanasi oli aidosti kiva paikka, spirituaalinen hippikaupunki.
Varanasista ajeltiin junalla 30 tuntia Mumbaihin. Junamatka oli hauska, vaikka Varanasista saamani mahatauti vielä jylläsikin puoliteholla. Luin kirjan, nukuin, söin sipsejä ja join limpparia. Mumbaissa majoituttiin hieman parempaan hotelliin vietettiin kolme aika länsimaalaista päivää ilmastoidussa huoneessa ja naapurikahvilassa ja syötiin niin helvetisti juustokakkuja.
Mumbaista lähdettiin Goalle. Oltiin tosi kivassa ja edullisessa hostellissa, jonka omisti herttainen kristitty pariskunta. Rahat olivat miltei loppu ja väsytti, kävin rannallakin vain yhdesti. Söin, join, luin lisää kirjoja ja sain intialaisen ihailijan. Ei Goan trancebileitä, vaan pelkkää rauhallista olemista ja kirkkaan taivaan ihailemista.
Delhissä oltiin vielä muutama päivä. Eki tuli sinne, tavattiin, ajeltiin metrolla, vedettiin kännit ja syötiin katusafkaa. Ekin kanssa vietin sellaisia päiviä, joita olisin halunnut viettää joka päivä. Sovittiin, että tavataan taas... Suomessa tai maailmalla.
Tässä vielä kuvia epäloogisessa järjestyksessä.
Delhi
Delhi
Delhi
Delhi
Jaipur
Jaipur
Jaipur
Jaipur
Apinatemppeli
Agra
Varanasi
Varanasi
Varanasi
Varanasi
Varanasi
Juna Varanasista Mumbaihin
Bussi Mumbaista Goalle
Goa
Tosi ihania kuvia, just semmosia mitä ajattelinkin Intiasta. Kuulostaa yllättävän tutulta tuo että ihmiset on köyhyyden takia kiroja, eivätkä rehellisiä tai iloisia. Jotain samaa koin kun olin Egyptissä (en oo käyny missään muualla ulkomailla. Ainiin paitsi Ranskassa). Luettiin etukäteen netistä, että taksikuskit voi aluksi suostua siihen et matka maksaa 30 paikallista valuuttaa, mutta lopuksi sitten vaatiikin 30 euroina tai dollareina :D Niin meillekin kävi ja tietty osattiin olla sit maksamatta liikoja.
VastaaPoistaVoi vitsi, kiitos! Kiva huomata, että tätä blogia lukee joku muukin kuin mun äiti ja facebook-kaverit :D Eniten kyllä matkatessa ärsyttää huijarit... Mielellään maksaa joskus vähän ylimääräistä, jos on joku tosi kiva taksikuski tai jos jossain saa hyvää palvelua. Intiassa loppuajasta vitutti jo tippaaminenkin, kun kohtelu oli silti aina paskaa.
PoistaTansania on ihana siitäkin, että siellä on erilainen mentaliteetti kaikesta siitä kurjuudesta huolimatta. Ihmiset suurimmaksi osaksi ovat ihania, iloisia ja aurinkoisia.