Tallinna

Sormivammainen tervehdys kotisohvalta! 

Tallinnassa käyty ja arki aloitettu hankkimalla muutama päivä saikkua. Olo ei ole tippaakaan levännyt tai rentoutunut, sillä matkustaminen tällä porukalla osoittautui kaikessa hauskuudessaan yllättävän rankaksi.

Minun ja K:n herätyskello soi aamulla 04.30 ja puolentunnin kuluttua istuttiin jo täyttä häkää onnibussin kyydissä matkalla Helsinkiin. Parin tunnin bussimatkan jälkeen lähdettiin Kampiin etsimään aamupalamestaa. Cafe Rouge oli kadonnut ostoskeskuksen aulasta, joten suunnattiin Aschaniin vuohenjuusto-ciabattalle.

Parin tunnin päästä tavattiin Kampin aulassa Kira ja Jukka. Meidän muu matkaseurue odotteli meitä jo Länsiterminaalissa. Laiva lähti liikkeelle 10.30 ja Tallinnaan saavuttiin noin klo 12.00. 

määrätietoinen pesomononen matkalla hotellille

Majoituttiin Vanhassa kaupungissa sijaitsevaan St. Olav-hotelliin jonka Jukka oli meille ennakkoon bookannut. Siisti, tunnelmallinen, mutta kuitenkin edullinen mesta hyvällä paikalla. Meillä oli vierekkäiset huoneet, joten vessanpöntöllä istuessa pystyttiin kommunikoimaan toisillemme viemäriputkia pitkin. Aamupala oli runsas ja monipuolinen, joskin meistä vain K oli aamulla siinä kunnossa, että pystyi siitä täysin siemauksin nauttimaan.

Resisposse

Tovin verran tälläydyttiin ja sitten lähdettiin safkaamaan Dominiciin. Oikein osuva ravintolavalinta Jukalta... Hieno paikka, muttei ihan pukumesta. 

Startteriksi jäniksenmaksaa, jäniksenmaksamoussea, grillattua jänistä ja sipulihilloketta.

Pääruoaksi vuohenjuusto-punajuuripiirakkaa ja kaurista

Jälkkäriksi mango-panna cottaa ja ananassorbettia

Syömisen jälkeen päätettiin keskittyä juomapuoleen ja lähdettiin Drink Bar-nimiseen pubiin mättämään siidereitä/olutta naamaamme.

"sulla on väärät arvot!"

Hyvää musiikkia, kiva mesta. Kun on Old Rosieta hanassa, ei mikään voi mennä pieleen. Promillelukemien noustessa ja matkaseurueen juttujen tason laskiessa päätettiin vaihtaa kapakkaa ja matkanjohtajamme Jukka johdatteli meidät brittipubista toiseen.

Viereisen pöytäseurueen luodessa meihin pahoja katseita todettiin, että ollaan suomen ryssiä aka vodkaturisteja pahimmillaan. Miten tähän tultiin? Aivan ala-arvoista huumoria volat kaakossa. Naapuripöydän helpotukseksi nautitut siiderilitrat toivat mukanaan hiukovan nälän ja vodkaturistit seurasivat ruoantuoksua karja kelderiin...

Tilattiin pöytä täyteen ruokaa... 

Oli siankieltä...

... siankorvia...

... ja perunankuoria. Aivan hillittömän hyvät krapulanestomätöt! 

Meidän seurueen toinen puolisko oli koko illan kulkenut omia teitään. Annoin pojille palautetta tekstiviestien muodossa ja Sami, Miika ja tyttö tulivat myös kellariin. Yritin mököttää Samille, mutta Sami veti mammuttikortin hiastaan.

Ilta päättyi siihen, että Miika suuttui mulle, tökkäsi mua sormella silmään ja lähti pöydästä kaataen omat juomansa housuilleen. Jossain vaiheessa muistan tassutelleeni hotellin käytävällä yksi sukka jalassani. 

Aamupalapöydässä näytettiin tältä:

Lähdettiin kuitenkin urhoollisesti tutkailemaan vanhaa kaupunkia.

Vanha kaupunki on kaunis ja tunnelmallinen... Ja keskellä viikkoa low seasonin aikana turistit loistivat poissaolollaan. 

Kahvilan myyjä oli söpö virolaistyttö. Puhui hyvää suomenkieltä suloisesti murtaen ja toi mieleen Amelien. Kahvilassa oli eripari lautaset ja mummolan kahvikupit, kynttilöitä ja vanha nariseva puulattia. 

Kahvittelun jälkeen etsittiin Kalev:n suklaakauppa, sinappia ja ostettiin tuliaisia... Ja sitten meillä oikeastaan olikin taas nälkä. :D Lounaspaikan nimi ei jäänyt mieleen, mutta yksi seurueemme jäsenistä tiivisti hyvin yhteen sanaan paikan tunnelman - teennäinen. 

Artisokan sydämiä

Mereneläviä

Brietä

Jotenkin jäi olo, että ruoka oli valmistettu puolihuolimattomasti. Artisokka oli vetistä ja haaleaa ja keitto maistui valmisruoalle. Brie oli hyvää, mutta karamellisoitu sipuli jotenkin etikkaista. Mjääh.

Syötyämme lähdettiin satamaan, josta löydettiin kaksi hyvin huonovointisen näköistä lappeenrantalaisherraa makaamassa puupenkeillä. K:n kanssa lyöttäydyttiin seuraan ja rakennettiin oma pesä terminaalin lattialle.

Sami valaisi minua virolaisen sinapin todellisesta merkityksestä... Tirsk. Semmoinen pikku hassuttelija.

Laivasta vallattiin 9. kannen baarin sohvat ja yritettiin parhaamme mukaan pitää toisemme koossa. Suureelliset tax free-suunnitelmat jäivät, kun kaikilla oli niin kammottava krapula ettei viinaostosten tekeminen tullut mieleenkään...

Kiitos kaikille ihanille seurasta ja matkasta ja Jukalle erityiskiitos hotellien ja mestojen säätämisestä. Nähdään pian ja suunnitellaan Riikaa!