Sansibar osa 3 - Seikkailut Stone Townissa jatkuvat
Aamulla heräsimme aikaisin ja raahauduimme unihiekat silmissämme hotellin baariin aamupalalle. Mausteteetä, avokadoleipiä, jogurttia, mysliä, hedelmäsalaattia... Ah! Valitettavasti mahataudin riepoma matkalainen joutui aamupalan jälkeen hengailemaan hotellihuoneen vessassa tovin jos toisenkin. Jälkiruoaksi siis imodiumia ja ei kun menoksi!
Kierreltiin lisää kaupunkia ja valokuvattiin. Stone Town on epäilemättä kaunein paikka, jossa olen käynyt... Afrikan toiset kasvot. Mantereella maisemat ovat ihan erinlaiset ja niin hassulta kuin se tuntuukin, olen jo tottunut punaiseen maahan, värikkäisiin lautahökkeleihin ja lihakauppoihin. Stone Townissa sen sijaan on ajan patinaa ja paljon vanhoja, ränsistyneitä rakennuksia.
Lemppareitani ovat Sansibarin ovat!
Navigaattorimme Turon avulla suuntasimme Anglicaaniselle katedraalille ja vanhoille orjamarketeille. Orjamarketista ei juurikaan ollut mitään jäljellä, lukuunottamatta paria orjaluolaa piharakennuksen alakerrassa.
Tässä tilassa pidettiin aikoinaan yli seitsemääkymmentä naista ja lasta, ennen kuin heidät rakennuksen ulkopuolella ruoskittiin ja kaupattiin orjaksi. Ei vettä, ei vessaa, happeakin hyvin vähän. Taudit levisivät pienessä tilassa ja ulosteet huuhtoutuivat lattialta ainoastaan sadekauden aikana. Ennen kaupittelua orjat piestiin piiskan kanssa kokeeksi... Itkeminen oli heikkouden merkki ja laski orjan hintaa. Orjien muistoksi ruotslaistaiteilija (?) Clara Sörnäs oli pystyttänyt patsaan entisen marketin paikalle. Patsaiden kaulassa oleva ketju on aito ja siis perua orjakaupan ajalta. Muistaakseni orjakauppa kiellettiin Sansibarilla 1873 Herra Livingstonen toimesta, mutta laittomasti sitä tapahtui vielä 1920-luvullakin.
Myös orjaluolien läheisyyteen myöhemmin rakennettu Katedraali oli näkemisen arvoinen paikka. Meidän oppaanamme toimi Morgan Freemanin näköinen hauska ukkeli, joka tiesi kertoa paljon paikan historiasta. Kirkon rakennutti ja suunnitteli Edward Steere. Alttari rakennettiin tismalleen paikalle, jossa orjien ruoskimispuu aikoinaan sijaitsi.
Orjaluolien ja kirkon jälkeen kävimme italialaisessa ravintolassa syömässä gelatot, apteekissa ostamassa paikallista vatsalääkettä ja sen jälkeen lähdimme kiertelemään Sansibarin toria. Tavaroistaan sai pitää lähes kaksin käsin kiinni, sillä paikka vilisi taskuvarkaita. Vähän väliä huomasimme yhden jos toisenkin laitapuolen kulkijan seurailevan meitä pahat mielessään. Niinpä ostimme pikaisesti mausteita mukavalta paikalliselta nuorelta mieheltä ja lähdimme kiireen vilkkaa kohti avarampia vesiä.
Shoppailimme vielä hieman ja lähdimme hotellihuoneelle hengähtämään. Päivän ostossaldo: kahdet housut, Bi Kiduden elämänkerta, Bi Kiduden cd, vesipiippu ja makutupakkaa. Illalla lähdimme syömään Forodhani Gardensille, jossa ensitöikseni join lasillisen Jarnon suosittelemaa sokeriruokamehua, namskis!
Tavattiin siella vanha tuttavamme Aliko, paikallinen muusikko joka nykyisin asuu Helsingissä. Yllätykseksemme törmättiin myös Hannan ja Jaskaan! Porukalla etsimme kivannäköisen ruokakojun ja tilasimme parhaat take awayt ikinä!
Ruoan jälkeen Aliko hurautti daladalalla kotiinsa ja me joimme pari olutta törkeän kalliissa mzungubaarissa, jonka jälkeen kävelimme hotellille ja nukahdimme pitkän päivän uuvuttamina.
Seuraavana päivänä heräsimme jälleen aikaisin, pakkasimme tavaramme, kannoimme laukkumme hotellin respaan, söimme aamupalat ja luovutimme avaimet. Tehokkaasti kiersimme Annun kanssa vielä vähän kaupunkia ja kävimme leivoksella Archipelagossa. Noin klo. 11 otimme taksin ja lähdimme ostamaan liput lauttamatkalle Sansibarilta Dar es Salaamiin. Lautalla oleminen oli todella, siis todella epämiellyttävää. Minulla harvoin on matkapahoinvointia, mutta lauttamatkalla melkein oksensin. Onneksi nukahdin hieman puolessa välissä ja heräsin vasta kun lähestyimme Darin satamaa.
Darissa meitä vastassa oli täysi kaaos. Kymmenet taksikuskit tarttuivat meitä hiosta ja yrittivät saada kyytiläisekseen. Kävelimme ulos ruuhkasta, tinkasimme halvan taksin, kurvasimme ostamaan bussiliput seuraavan päivän linja-autoon ja lähdimme asettumaan kodiksi halpaan hostelliin. Kävimme syömässä kivassa paikallisravintolassa, Chef’s Pridessä. Älyttömän hyvää ruokaa edullisesti. Illalla pelasimme vielä pari kierrosta ristiseiskaa ja lähdimme nukkumaan. Aamulla taksi haki meidät, vei bussiasemalle ja niin alkoi töyssyinen kotimatkamme Dar Expresin takapenkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti