Nämä yövuorojen välissä olevat lepopäivät ovat kivoja, kun voi vain nukkua ilta kuuteen saakka ja sen jälkeen istua koneella tehden kaikkea ei-yhtään-tärkeää. Esimerkiksi etsiä Google Mapsista itselle jollain tavalla merkityksellisiä paikkoja. Minä olen tänään seikkaillut Tansaniassa!
Matkaan on 2 kuukautta, 2 viikkoa ja 4 päivää. Yhteensä 79 vuorokautta. Sen jälkeen lähdetään ja niin lujaa! Sähköpostiin oli tupsahtanut hyväksytty toimivapaa-anomus, eli kaikki hommat alkavat olemaan selvillä.
Tässä on Afrikan kotini, eli TVL-talo Moshi-nimisessä 150 000 ihmisen asuttamassa kaupungissa. Tien toisella puolen sijaitseva parakkirykäelmä ei suinkaan ole keskitysleiri, vaan Mama Kuku's, suuri paikallinen kanala, jonka asukit pitävät kyllä huolen, ettei yksikään Shanty Town Roadin varrella asuva mzungu nuku puolille päivin.
Vankila. Putka. Jompikumpi. Tässä on entinen työpaikkani Mahabusua Ya Watoto. Minulla ei ole aavistustakaan tansanialaisesta lastensuojelulaista, saatika siitä, onko maassa lainsäädäntöä mikä jollain tavalla turvaisi lasten elinolosuhteet. Ei varmaan. Työskentelin putkalla pari kuukautta ja sellainen tuntuma minulle jäi, että lasten kohtelu ja oikeusjärjestelmä on melko mielivaltaista. Lapset tulevat putkaan, ovat siellä määräämättömän ajan, odottavat kunnes tuomaria sattuu huvittamaan lapsen oikeuskeissin käsittely, menevät sinne ja pääsevät joko kotiin tai saavat tuomion ja siirtyvät suurempaan lapsivankilaan toiseen kaupunkiin (eikä tuomiosta vähennetä putkassa lusittua aikaa, joka joskus venyy todella pitkäksikin). Kuvassa siis putka, putkan sisäpiha ja vankilan viljelemättömät tilukset.
Banaania, mangoa, ananasta, jackfruitia, muovikenkiä, mausteita, katuharjoja, vettä, kärpäslätkiä, ämpäreitä, astioita, erilaisia naruja ja nauhoja... Kaikkea. Mädän hedelmän makea lemahdus, teuraslihaan pesivät kärpäset ja ihmisvilinä. Sokoni-tori, jossa kävin Moshissa asuessani miltei päivittäin hoitamassa ruokaostoksia ja hankkimassa tarvikkeita vankilalle.
Kilimanjaro, jota tuijottelin terassilta lumoutuneena, enkä koskaan kyllästynyt sen jylhään kauneuteen.
Safari Inn-hostelli. Tukikohtani ja turvapaikkani kaoottisessa Dar Es Salaamissa. Safari Innissä juomavesi oli halvinta löytämääni ja joka kerta aamulla nostettuani rinkkaani, sen alta vilahti samanlainen ruskea koppakuoriainen.
Stone Townin sokkeloiset kapeat kujat, joihin eksymistä ei voi kuin rakastaa. Paitsi jos on saanut ruokamyrkytyksen, oksentanut ja paskonut edellisyönä 11 tuntia ja halppishotellin sijainnista ei ole aavistustakaan...
Kendwan valkoiset hiekat, palmun lehdistä kyhätyt rakennelmat, valtoimenaan aaltoileva Intian Valtameri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti