Berliini, päivä 2

Toka Berliini-päivä alkoi sumuisissa merkeissä, mutta Dunkin Donutsin aamupalan jälkeen pilvipeite alkoi rakoilla ja päivä muuttui aurinkoiseksi ja lämpimäksi.

Ihan ensimmäiseksi tehtiin turkulaisten invaasio Alexanderplatzille ja käytiin ostoksilla New Yorkerissa. Siitä matkattiin metrokyydillä lähemmäs East Side Gallerya, mutta jättäydyttiin paikasta kuitenkin kävelymatkan päähän, jotta voitiin tutkia Berliinin hoodeja. Metropysäkiltä, jonka nimeä en muista, lähti kiva kävelytie joka antoi sekä minulle, että Karoliinalle kivoja Kuuba/Miramar-viboja.

Löydettiin vihdoinkin Berliininmunkit, joista näimme märkiä unia jo viikkoja ennen matkaa. Juotiin oluet ja vaihdettiin kuulumisia kodittoman toppatakkimiehen kanssa. Lounaspaikkamme terassilta pilkisti jotain värikästä, joten eksyimme muuan syrjäkujalle ja löysimme hienosti maalatun hylätyn talon.

Jatkettiin matkaa ja sen varrelle sattui kaunis hautausmaa. Siinä missä Pariisin Père Lachaisen oli kivinen, niukkakasvustoinen ja pelottavalla tavalla kiehtova, oli tämä hautausmaa rehevöittynyt, vihreä ja täynnä lintuja.

Käveltiin Oberbaumbrücken sillalle kuvailemaan katutaidetta, mikä Berliinissä onkin näyttävästi esille siellä sun täällä. Sen jälkeen istuttiin tovi jokirannassa ja nautiskeltiin keskieurooppalaisesta tunnelmasta.

Ja sitten... Turistikaupan kautta East Side Gallerylle! Ostettiin DDR:n aikaiset leimat passeihin. Siteeratakseni Karoliinaa: "Vitun globalisaatio. Passeihinkaan ei saa leimoja. Kaikki hauska kielletään".

Muurin päästä löydettiin YAAM, saksalais-afrokaribialainen/afrikkalainen rantamesta, ravintola ja baari. Fiilistelin Jamaikaa juomalla valkoista rommia ja syömällä jerk chickenia. Tutustuttiin nigerialaiseen ja kongolaiseen heppuun, joiden kanssa hengailtiin pari tuntia. Mahtava paikka!

Kongolainen Robert neuvoi meille tien Primarkiin, joten lähdetiin shoppailemaan. Hullaannuttiin halvoista vaatteista ja oltiin ihan uuvuksissa kaiken sen rahan tuhlaamisen jälkeen. Safkattiin vielä ylihintaiset ruoat hienossa ravintolassa ja paineltiin hostellille nukkumaan.

Eka ilta Berliinissä

Kotiuduttuani Ranskasta viime kuussa keksin, että minun täytyy lähteä hakemaan halvat Converset Italiasta. Kämppis halusi lähteä mukaan ja lentolippujen hintoja tsekkaillessa päätettiinkin suunnata Berliiniin. 

Lähdettiin matkaan tiistai-iltana 28.5. Ensin Turusta bussilla Helsinki-Vantaalle, josta lennettiin parin tunnin iltalennolla Saksaan. Varattiin jo Suomesta käsin sängyt Heart of Gold-hostellin suurimmasta dormysta, jonne pääsi Tegelin kentältä tosi kätevästi bussilla ja metrolla kikkaillen. Ostettiin 4 päivän liput lentokentän turisti-infosta 22 eurolla Berliinin julkisiin kulkuneuvoihin, joilla sitten suhattiinkin tosi tehokkaasti menemään.

Purtava hammasharja? Ostin lentokentältä. Reissun turhake.

Heart of Goldin dormy oli 20 hengelle mitoitettu ja melkein kaikki sängyt olivatkin täynnä. Hostellin pihalla ja baarissa oli bileet, mutta dormyssa rauhallista ja mukavaa. Eka iltana vaihdettiin dormyssa vain vaatteet ja lähdettiin etsimään kivaa iltakaljapaikkaa.

Kadut olivat täynnä mukavan näköisiä pikkukapakoita ja me löydettiin omamme muutaman sadan metrin päästä hostellilta. Pienestä vesisateesta huolimatta istuttiin terassilla ja nautiskeltiin keski-eurooppalaisen kaupungin öisestä ihmisvilinästä. Oltiin niin täynnä intoa, että viinit ja oluset juotuamme päätimme loikata idästä lännen puolelle sympaattisesti nuhjaantuneeseen Wohnzimmeriin. Olut ja tupakka ovat ihan voittamaton yhdistelmä, etenkin kun istuu iltaa baarissa, jossa saa polttaa sisällä.

Hedonismin riemuvoitto koettiin kuitenkin vasta baari-illan päätteeksi metroaseman snägärillä, kun päädyttiin sinne oluthuuruissamme safkaamaan halpaa grillimättöä. Currywursti, saksalainen perunasalaattia ja falafelrulla tekivät meistä juuri sillä hetkellä maailman onnellisimmat naiset. 

Paistorasvan käry varmaan meni päähän, sillä emme juurikaan kiinnittäneet huomiota edes ohi rymistelevään siivoojajoukkioon, joka suuntasi asematunneliin. Vasta kun huomasimme metoaseman porttien olevan kiinni tajusimme myöhästyneemme viimeisestä yömetrosta. Tilanne johti väsyneeseen naurukohtaukseen ja random raitiovaunukyytiin, jolla onneksi päästiin siedettävän kävelymatkan päähän majapaikastamme. Perille päästyämme nukahdettiin molemmat heti.

Maailma Kylässä 2013

Lähdin lauantaina suoraan töistä juna-asemalle ja matkasin Helsinkiin. Luvassa oli Tansania-porukan miitti ja maailma kylässä-festivaalit! 

Perillä Helsingissä pudotin kännykkäni katukivetykseen ja iPhonen näyttö meni säpäleiksi. Puhelin toimi onneksi sen verran, että sain yhteyden Omenahotellissa kokoontuneeseen kaveriporukkaan. Hotellihuoneessa mua odotteli Mimi, Annu ja Miska pussiviinojen, lonkun, sipsien ja karkkipussien kanssa. Halailtiin, kiljuttiin ja mua itketti kamalasti. Kahden vuoden jälkeen tyypit yllättäen olikin siinä!

Jatta ja Turo majoittuivat Hotelli Presidenttiin, mutta tulivat kyläilemään meille. Miskalla oli vieläkin tallessa Tansaniasta ostettua pussiviinaa, jota lantrattiin ananasmehuun niin vauhdilla, että osa läikkyi lakanoille.

Huoneen lämpötila kohosi varmaan likemmäs 30 astetta. Hengitysilman happipitoisuus laski ja ilmankosteus nousi trooppisiin lukemiin. Pelattiin ponkkaa ja keksittiin, että kesällä sitä pitäisi tulla pelaamaan posankka-patsaan juurelle Turkuun. Jatta ja Turo lähtivät takaisin Presidenttiin ja Miska kotiinsa. Mimin ja Annun kanssa haaveiltiin Afrikkaan palaamisesta vielä monta tuntia. 

Aamulla juotiin monta kuppia africafeta ja heräiltiin hitaasti. Haettiin aamupala picnicistä ja lähdettiin Kaisaniemen puistoon etsimään meidän porukkaa. Jattaan ja Turoon törmättiin jo juna-asemalla ja Miska löytyi Ismo Alangon keikalta. Jarno liittyi seuraamme vähän myöhemmin.

 

Aamupala

 Ismon lopetettua lähdettiin katsomaan tansanialaista Sanaa sana-yhtyettä Monsuuni-teltalle.

Ihan huikea esitys. Naiset tanssivat afrikkalaisten rytmien tahtiin, laulu oli swahilinkielistä. Naurettiin, laulettiin, kiljuttiin ja liikututtiin Annun kanssa kyyneliin asti. Sillä hetkellä minä sen päätin: ei ole muuta mahdollisuutta kuin palata takaisin.

Tansaniassa meidän porukan ryhmäkuvat olivat lähinnä huono vitsi. Sanaa sanan keikan jälkeen päätettiin yrittää vielä kerran. Ja ONNISTUTTIIN SIINÄ! Vieläpä kahdesti peräkkäin!

 

 

Valitettavasti mun oli lähdettävä festareilta kohti Turkua jo 5PM. Safkasin lautasellisen cassavaa ja oli tosi haikea olo. Näiden tyyppien kanssa oleminen on vaan niin luonnollista, aitoa ja ihanaa. Vitsit <3

Seuraavana päivänä ostin lentoliput HKI-KILIMANJARO-HKI. Olenkohan oikeampaa päätöstä koskaan osannutkaan tehdä?